Jos tämän joulukuun jostain muistaa, niin ainakin siitä et tapasin monta vanhaa tuttua uudelleen Galwayssa. Sain nimittäin viimeinkin aikaiseksi liittyä siihen facebookiin, kun niin monet (teistä) siihen olivat "painostaneet".. Ja sitä kautta sain tietää, että yksi entinen luokkakaveri, täältä vaihtoajalta, asuu nykyisin melkein naapurissa! Tavattiin uudelleen ensimmäistä kertaa sitten tammikuun 02, kun täältä opiskelemasta pois muutin. Oli todella kiva tavata ja oltiinkin pubissa tuossa ennen aattoa, kun täällä oli "aivan kaikki" ulkona juurikin yhtenä joulun iltana. Sillä samalla reissulla (oli kyllä tosi hauska ilta) törmäsin myöskin toiseen entiseen tuttuun (hevospiireistä), jota en ole nähnyt vuoden 04 jälkeen. Saa nähdä pääseekö pian taas tallille uusien (tai uusvanhojen) kontaktien kautta. =) Ainakin hauskaa on ollut ja nyt on taas enempi kavereita. Kaikkea sitä sattuu ja kummasti vuodet livahtaa ohitse.
Laitoin uusia kuvia sinne kuvaboxin Irlannissa-kansioon.. eli saa käydä katsomassa.
December 27, 2008
Joulu on ohitse!
Jep jee, arki palaa taas. On kyllä tietenkin ihan mukavaa olla muutama päivä lomillakin, olen saanut paljon hyödyllistä tehtyä kuten siivottua ja pestyä pyykkiä. Rio on päässyt kunnon lenkeille, kun olen ollut kotona valoisaan aikaan. Eilenkin käytiin taas rannalla ja ihailtiin, kun siellä joku ratsasti hevosella ja kolme koiraa mukanaan. Juuri tuollaista mä haluaisin täällä tehdä, ratsastella rannalla niin et Rio voisi juosta mukana. Ei vaan ole ihan mahdollista tämän koiran kanssa. En voi pitää sitä irti jos on koira taikka hevonen näköpiirissä, sen korvat katoavat välittömästi eikä todellakaan tule takaisin minun luokseni.. Nytkin otin sen ajoissa kiinni kun näin hevosen jo kaukaa ja ei sen tarvinnut tulla edes lähelle, kun Rio kiskoi remmissä, tassut suti hiekkaa ja haukkui.. Se varmaan kaipaa koiraseuraa aika paljon, koska se on täällä alkanut käyttäytyä huomattavasti huonommin toisia koiria ohitettaessa. Meillä on tässä naapurustossa kaksi koiraa yhdessä pihassa, jotka haukkuvat aina villisti portilla ohi mentäessä. (tietenkin joudutaan menemään siitä ohi joka kerta jonnekin lähtiessä) Rio kiskoo remmissä jo pitkälti ennen tuota pihaa ja ohittaessa joudun vetämään perässäni kahdella jalalla kulkevaa ja haukkuvaa kerryä. Todella kaunista käytöstä. Samoin muita ohittaessa se unohtaa minut kokonaan ja kiskoo jalat sutien toisen koiran suuntaan.. Se vaan menee niin kierroksille muita eläimiä nähdessään, että kaikki muu unohtuu.
Jossain vaiheessa kerroin, että tällä alueella olen viihtynyt senkin takia, että tässä on edes pari valaistua tietä iltalenkkejä varten. Pimeässähän täällä ei uskalla liikkua. Tiet todella ovat niin kapeita ja ihmiset ajavat niin kovaa autoilla, että väistämismahdollisuudet ovat olemattomat, etenkin pimeällä. Alla kuva tyypillisestä maantiestä, tällaisilla teillä ajavat kahdeksaa-yhdeksää kymppiä, joten pimeässä on aika vaarallista edes ilman koiraa hihnan päässä.. Kuvassa mittakaavan vuoksi kerry, että näkee ettei tie kovin leveä ole. Keli oli kyllä tänään kaunis!!
Jossain vaiheessa kerroin, että tällä alueella olen viihtynyt senkin takia, että tässä on edes pari valaistua tietä iltalenkkejä varten. Pimeässähän täällä ei uskalla liikkua. Tiet todella ovat niin kapeita ja ihmiset ajavat niin kovaa autoilla, että väistämismahdollisuudet ovat olemattomat, etenkin pimeällä. Alla kuva tyypillisestä maantiestä, tällaisilla teillä ajavat kahdeksaa-yhdeksää kymppiä, joten pimeässä on aika vaarallista edes ilman koiraa hihnan päässä.. Kuvassa mittakaavan vuoksi kerry, että näkee ettei tie kovin leveä ole. Keli oli kyllä tänään kaunis!!
December 24, 2008
Rauhallista joulua
Rio toivottaa kaikille tutuilleen, sisaruksilleen ja muille koirille rauhallista joulun aikaa! Toivottavasti saatte viettää rentouttavia hetkiä yhdessä läheisten kanssa. Meillähän Rion kanssa on täällä joulu ihan kahdestaan, eli nautimme vain toistemme seurasta. Todennäköisesti käymme pitkillä lenkeillä ja olen ostanut Riolle ison aidon luun.. Muuten joulu ei sitten meillä näykään, itselleni en aio mitään jouluruokia laittaa vaan kokkailen jotain ihan tavallista arkiruokaa. Pianhan se on ohi, tämäkin juhlapyhä taas vuodeksi!
December 20, 2008
Rantaelämää
Suomessa ollessa Rion suosikkipaikkoja oli metsät, siellä sai juosta kavereitten kanssa niin että risuja ja lumipaakkuja nypittiin jaloista pitkään lenkin jälkeen.. Täällä on metsien puutteen vuoksi vaihtunut viikonlopun lenkkimaisemaksi rannat. Viime viikonloppuna oli tosi upeat aurinkoiset ilmat ja laskuvesi, joten käytiin kahden ja puolen tunnin lenkillä rannalla ja läheisellä saarella (jonne siis pääsee jos vesi on alhaalla). Nyt juuri ennen joulua on taas kelit talviset eli tuuli on melkoinen ja sateita tihuttaa aina välillä, mutta mentiin tänäänkin rantaan. Tunnin verran sai Rio juoksennella pitkin rantahiekkaa ja nurmikoita. Selvästi nautti kyllä.
Pimeisiin iltoihin tuo mukavasti virkistystä tuo kuntosali uima-altaineen ja saunoineen. Siellä on lämmintä, valoisaa ja musiikki soi aina. Pari kertaa viikossa olen nyt käynyt salilla ja saunassa. Koti-iltoja haittaa kyllä hieman se ettei ole televisiota! Kummasti siihen kapineeseen tottuukin, on ihan outoa olla ilman. Mutta tämä nettiyhteys korvaa jonkinverran. Videoita on netissä jos jonkinlaisia ja subtvn sivulla näkee joitain ohjelmiakin.
Pimeisiin iltoihin tuo mukavasti virkistystä tuo kuntosali uima-altaineen ja saunoineen. Siellä on lämmintä, valoisaa ja musiikki soi aina. Pari kertaa viikossa olen nyt käynyt salilla ja saunassa. Koti-iltoja haittaa kyllä hieman se ettei ole televisiota! Kummasti siihen kapineeseen tottuukin, on ihan outoa olla ilman. Mutta tämä nettiyhteys korvaa jonkinverran. Videoita on netissä jos jonkinlaisia ja subtvn sivulla näkee joitain ohjelmiakin.
December 18, 2008
Tarinan onnellinen loppu
Viime viikonloppuisen "koiratragedian" loppu on onneksi pienen koiranpennun kannalta onnellinen.. Se nimittäin sai uuden kodin lämpimästä (tai no, irlantilaisittain lämpimästä) asunnosta. Suomalainen Anu, joka opiskelee täällä oli koululla keskustellessaan luokkakavereitten kanssa puhunut koirista ja yksi luokkakaveri oli kertonut etsivänsä pientä koiraa. He soittivat sitten minulle ja lupasin näyttää missä tämä mies asuu, jonka pihalla hylätyt pennut olivat. Kävimme eilen siellä ja pennut olivat edelleen samassa pihassa. Viikossa olivat kasvaneet tosi paljon, eli ovat kyllä tosi nuoria. No, tämä nuori pariskunta halusi ottaa koiran ja tänään tekstasin heille kysyäkseni miten pennun kanssa menee. Vastaus oli, että todella hyvin ja ovat onnellisia uudesta pennusta.
Tämä viikko on ollut todella pimeä ja sateinen. Nyt ei ole enää ollut pakkasta öisin, mutta vettä tulee vaakasuorassa aika lailla koko päivät.. Tänään mentiin Rion kanssa rannalle iltalenkille, mutta se ei osoittautunut kovin hyväksi suunnitelmaksi kylmän tuulen vuoksi, joka toi sateen mereltä vaakasuorassa. Rioa se ei tunnu haittaavan.
Töissä rupeaa hommat vähän sujumaan, ei ole niin "uusi työntekijä ja kaikkien tiellä" -olo kokoajan. Suurin osa porukkaa lähtee tämän viikon jälkeen joululomille. Minä olen koko joulunajan töissä, lukuunottamatta virallisia juhlapyhiä, joita täällä on vain joulupäivä ja tapaninpäivä sekä uuden vuoden päivä.
Tämä viikko on ollut todella pimeä ja sateinen. Nyt ei ole enää ollut pakkasta öisin, mutta vettä tulee vaakasuorassa aika lailla koko päivät.. Tänään mentiin Rion kanssa rannalle iltalenkille, mutta se ei osoittautunut kovin hyväksi suunnitelmaksi kylmän tuulen vuoksi, joka toi sateen mereltä vaakasuorassa. Rioa se ei tunnu haittaavan.
Töissä rupeaa hommat vähän sujumaan, ei ole niin "uusi työntekijä ja kaikkien tiellä" -olo kokoajan. Suurin osa porukkaa lähtee tämän viikon jälkeen joululomille. Minä olen koko joulunajan töissä, lukuunottamatta virallisia juhlapyhiä, joita täällä on vain joulupäivä ja tapaninpäivä sekä uuden vuoden päivä.
December 14, 2008
Olipa kerran koiranpentu..
Surullinen joulutarina koiranpennusta, josta meinasi tulla Rion adoptiokaveri.
Kaikki alkoi siitä, kun lenkillä viime viikolla mentiin yhden talon ohitse, jossa on paljon eläimiä pihassa. Rio jäi niitä katselemaan aidan taakse ja talon isäntä tuli juttelemaan portille. Kysyi, että en haluaisi toista lenkitettävää. Kertoi sitten, että pari päivää aiemmin oli auto pysähtynyt talon kohdalle ja autosta oli jätetty tielle kaksi koiranpentua. Ilmeisesti nämä koirien hylkääjät ajattelivat, että kyllä ne otetaan taloon, jossa on jo eläimiä. Mies kertoi, että hänellä on oman paimenkoiran pennut sisällä ja ei voi ottaa pentuja sisälle. Siellä ne olivat pihassa, kaksi pientä mustaa otusta, leikkivät kissojen kanssa ja kuulemma nukkuivat niiden kanssa heinäkasassa. Siis HEINÄKASASSA ja täällä on öisin ollut todella kylmää, jopa pakkasta! Jäin miettimään koiraraukkaa ja voisinko harkita kodin antamista toiselle pennuista.
Päätin, että menen perjantaina katsomaan, jos ovat vielä siellä niin otan toisen kotiin Riolle seuraksi. No, tuli perjantai ja menin katsomaan mikä hylättyjen koirien tilanne oli. Siellähän ne olivat pihassa ja mies sanoi, että voisi ehkä pitää itse narttupennun. Hän nosti urospennun minun syliini, ja se tärisi kylmissään, ihan märkänä sateesta. Siinä vasta näin ekaa kertaa pennun kunnolla ja se oli kyllä todella pieni! Tassut myös eli ei edes kasvaisi kovin isoksi. Mietin pärjäisiköhän se Rion kanssa, kun kuitenkin haluaisin sille painikaveria, jos toisen koiran ottaisin. Mutta eihän sitä voinut laskea takaisin märkään maahan ja niin koiranpentu tuli mun kanssa kotiin perjantai-iltana.. Heti kotiin päästyäni tiesin, että idea ei ollut toimiva. Rio haukkui pennulle ja sai sen pakenemaan sohvan alle. Ei päästy Rion kanssa lainkaan iltalenkille, kun pienestä koiranpennusta lähti uskomaton kimeä ääni heti jos sitä jätti yksin edes toiseen huoneeseen. Rio siis kävi vaan omassa pihassa ulkoilemassa ja minä ruokin selvästi nälkäistä pentua, joka roikkui housun lahkeessa pienillä naskalihampailla.
Oma analyysi koiran rodusta on, että enimmäkseen siinä oli Jack Russelin terrieriä ja jäisi suunnilleen sen kokoiseksi. Kuitenkin väritys oli musta, joten jostain muusta rodusta se väri tulee. Yöksi otin molemmat makuuhuoneeseen, niin että pieni oli rajatulla alueella portin takana sängyn päässä. Se heräili pitkin yötä ja piti kimeää huutoa. Tämä taas hermostutti Rion, joka joka kerta herättyään ravasi ympäri asuntoa ja haukkui. Emme siis nukkuneet liiemmin. Aamulla tajusin, että en mitenkään voi pitää noin pientä koiraa, jonka iästä tai rodusta en tiedä yhtään mitään. Se oli liian pieni edes ulkoilemaan vapaasi pihassa (joka muuten on ihan loistava koirille), sillä mahtui portin alta! Rion kanssa painimaan siitä ei olisi edes isoksi kasvettuaan ja aika kauan olisi pitänyt odottaa, että niitä olisi uskaltanut pitää samassa tilassa kahdestaan ilman valvontaa.
Kävi sitten niin, että päätin ettei kaikkia Irlannin hylättyjä russeli-sekoituksia voi pelastaa (niitä on täällä joka puolella ihan riittämiin) ja ettei ole minun syyni, että koira joutuu olemaan ulkona. Vaikka olen täysin sitä mieltä, että koiranpentuja ei voi jättää ulos tällä kelillä, vein pennun takaisin samaan pihaan, josta sen olin hakenut. Koko lauantai meni surullisissa tunnelmissa ja illan sääennusteessa luvattiin todella kylmää yötä, pakkasen lisäksi rankkaa sadetta. Pennun puolesta oli tosi paha olo, mutta se vaan ei ollut minun koirani.. Erittäin suloinen kyllä, katsokaa itse:
Kaikki alkoi siitä, kun lenkillä viime viikolla mentiin yhden talon ohitse, jossa on paljon eläimiä pihassa. Rio jäi niitä katselemaan aidan taakse ja talon isäntä tuli juttelemaan portille. Kysyi, että en haluaisi toista lenkitettävää. Kertoi sitten, että pari päivää aiemmin oli auto pysähtynyt talon kohdalle ja autosta oli jätetty tielle kaksi koiranpentua. Ilmeisesti nämä koirien hylkääjät ajattelivat, että kyllä ne otetaan taloon, jossa on jo eläimiä. Mies kertoi, että hänellä on oman paimenkoiran pennut sisällä ja ei voi ottaa pentuja sisälle. Siellä ne olivat pihassa, kaksi pientä mustaa otusta, leikkivät kissojen kanssa ja kuulemma nukkuivat niiden kanssa heinäkasassa. Siis HEINÄKASASSA ja täällä on öisin ollut todella kylmää, jopa pakkasta! Jäin miettimään koiraraukkaa ja voisinko harkita kodin antamista toiselle pennuista.
Päätin, että menen perjantaina katsomaan, jos ovat vielä siellä niin otan toisen kotiin Riolle seuraksi. No, tuli perjantai ja menin katsomaan mikä hylättyjen koirien tilanne oli. Siellähän ne olivat pihassa ja mies sanoi, että voisi ehkä pitää itse narttupennun. Hän nosti urospennun minun syliini, ja se tärisi kylmissään, ihan märkänä sateesta. Siinä vasta näin ekaa kertaa pennun kunnolla ja se oli kyllä todella pieni! Tassut myös eli ei edes kasvaisi kovin isoksi. Mietin pärjäisiköhän se Rion kanssa, kun kuitenkin haluaisin sille painikaveria, jos toisen koiran ottaisin. Mutta eihän sitä voinut laskea takaisin märkään maahan ja niin koiranpentu tuli mun kanssa kotiin perjantai-iltana.. Heti kotiin päästyäni tiesin, että idea ei ollut toimiva. Rio haukkui pennulle ja sai sen pakenemaan sohvan alle. Ei päästy Rion kanssa lainkaan iltalenkille, kun pienestä koiranpennusta lähti uskomaton kimeä ääni heti jos sitä jätti yksin edes toiseen huoneeseen. Rio siis kävi vaan omassa pihassa ulkoilemassa ja minä ruokin selvästi nälkäistä pentua, joka roikkui housun lahkeessa pienillä naskalihampailla.
Oma analyysi koiran rodusta on, että enimmäkseen siinä oli Jack Russelin terrieriä ja jäisi suunnilleen sen kokoiseksi. Kuitenkin väritys oli musta, joten jostain muusta rodusta se väri tulee. Yöksi otin molemmat makuuhuoneeseen, niin että pieni oli rajatulla alueella portin takana sängyn päässä. Se heräili pitkin yötä ja piti kimeää huutoa. Tämä taas hermostutti Rion, joka joka kerta herättyään ravasi ympäri asuntoa ja haukkui. Emme siis nukkuneet liiemmin. Aamulla tajusin, että en mitenkään voi pitää noin pientä koiraa, jonka iästä tai rodusta en tiedä yhtään mitään. Se oli liian pieni edes ulkoilemaan vapaasi pihassa (joka muuten on ihan loistava koirille), sillä mahtui portin alta! Rion kanssa painimaan siitä ei olisi edes isoksi kasvettuaan ja aika kauan olisi pitänyt odottaa, että niitä olisi uskaltanut pitää samassa tilassa kahdestaan ilman valvontaa.
Kävi sitten niin, että päätin ettei kaikkia Irlannin hylättyjä russeli-sekoituksia voi pelastaa (niitä on täällä joka puolella ihan riittämiin) ja ettei ole minun syyni, että koira joutuu olemaan ulkona. Vaikka olen täysin sitä mieltä, että koiranpentuja ei voi jättää ulos tällä kelillä, vein pennun takaisin samaan pihaan, josta sen olin hakenut. Koko lauantai meni surullisissa tunnelmissa ja illan sääennusteessa luvattiin todella kylmää yötä, pakkasen lisäksi rankkaa sadetta. Pennun puolesta oli tosi paha olo, mutta se vaan ei ollut minun koirani.. Erittäin suloinen kyllä, katsokaa itse:
December 12, 2008
Nettiyhteys sivistykseen
Jee, nyt on kotonakin yhteys ja pääsen mm. lataamaan kuvia tuonne kuvaboxiin. Perustin uuden kansion nimeltä Irlannissa. Linkki
Joulukuu jo!
Aika on mennyt tosi nopeasti, vastahan Rion kanssa tänne tultiin lokakuun lopussa ja nyt on jo joulukuu.. Ollaan oltu siis puolitoista kuukautta Irlannissa ja olen töissäkin ollut jo pari viikkoa yli kuukauden! Työpäivät vilistää tosi nopeasti ohi, kun on paljon "sekalaista" tekemistä.
Viime viikonloppuna meillä oli eka vieras Suomesta, Niina oli viikonlopun käymässä. Tuntui, että aikaa oli vähän ja viikonloppu kului tosi nopeasti. Toisaalta niinhän ne viikonloput ja lomat aina. Oikein hauskaa oli, että oli seuraa. Päästiin ostoksille jouluvalojen loisteessa ja pariin pubiin elävän musiikin tahdissa. Sitä parasta Irlantia siis.
Työviikkokin kului niin nopeasti, että tuntuu etten ole tehnyt mitään koko viikolla. Hieman on ollut flussa päällä niin ehkä siksikin on iltoja tullut vietettyä sohvalla sen jälkeen, kun Rion iltalenkit on tehty.
Viime viikonloppuna meillä oli eka vieras Suomesta, Niina oli viikonlopun käymässä. Tuntui, että aikaa oli vähän ja viikonloppu kului tosi nopeasti. Toisaalta niinhän ne viikonloput ja lomat aina. Oikein hauskaa oli, että oli seuraa. Päästiin ostoksille jouluvalojen loisteessa ja pariin pubiin elävän musiikin tahdissa. Sitä parasta Irlantia siis.
Työviikkokin kului niin nopeasti, että tuntuu etten ole tehnyt mitään koko viikolla. Hieman on ollut flussa päällä niin ehkä siksikin on iltoja tullut vietettyä sohvalla sen jälkeen, kun Rion iltalenkit on tehty.
November 29, 2008
Tilannekatsaus
Lisaisin viela asken kirjoittamaani tekstiin, etta viime viikonloppuna lisaksi liityin jaseneksi siihen aiemmin mainostamaani kuntosalijuttuun ja kavin uimassa seka saunomassa. Nyt saa uimaan, salille ja saunomaan menna koska tahansa! Tammikuussa alkaa uusi pilates kurssi, sita odotellessa.. Samoin viime viikonloppuna annoin pois vuokrahevosen eli nyt paasin eroon siita jokapaivaisesta stressista, joka liityi sen liikuttamiseen, kun ei ollut aina varmaa paaseeko sinne ratsastamaan vai joutuuko hevonen seisomaan tallissa. Myos Riolle jaa enemman aikaa, paastaan kunnon lenkeille.
Edelleen tarkea asia on se, etta olen loytanyt seka elaintarvikeliikkeen, josta saa koiratavaroita, luita jne. etta hevostarvikeliikkeen. Hevosliike on ilmeisesti Galwayn ainoa. Sita pitavat siskokset ovat lisaksi taalla harvinaisia kouluratsastajia! =) Sellaista, nyt kiidan taas ostoksille viileaan, mutta aurinkoiseen ja kuivaan ilmaan. Mukavaa joulunodotusta sinne lumen keskelle pohjoiseen!
Edelleen tarkea asia on se, etta olen loytanyt seka elaintarvikeliikkeen, josta saa koiratavaroita, luita jne. etta hevostarvikeliikkeen. Hevosliike on ilmeisesti Galwayn ainoa. Sita pitavat siskokset ovat lisaksi taalla harvinaisia kouluratsastajia! =) Sellaista, nyt kiidan taas ostoksille viileaan, mutta aurinkoiseen ja kuivaan ilmaan. Mukavaa joulunodotusta sinne lumen keskelle pohjoiseen!
Joulutunnelmaa?
Niin se vaan viilenee keli saarellakin. Nyt on pari paivaa ollut tosi kylma ja viime yona oli ollut pakkasta kolme astetta! Aamulla oli maa kuurassa ja autot tiiviistii jaassa. Taallahan ei olla kuultu niinkin yksinkertaisesta keksinnosta kuin skrapa, vaan jokatoisessa pihassa seistiin vedenkeittimen kanssa.. nimittain kippaavat kiehuvaa vetta tuulilasille, etta paasee lahtemaan toihin. Se on aika huvittavan nakoista kylla.
Galwayn keskusta on saanut jouluvalot ja ne ovatkin varikkaat! Ennemmin koristelu on taalla amerikkalaistyylista kuin suomalaisen hillittya.. Taloustilanteesta kirjoittelu ja ostovoiman vahenemisen uhka on saanut kauppiaat kilpailemaan hinnoilla ja on melkoiset joulualennukset juuri nyt hinnoissa.
Syysta ja toisestakin en edelleenkaan ole saanut sita nettiyhteytta kotiin, joten kuvamateriaalia odotellaan viela. Rio on paassyt tekemaan laheista tuttavuutta paikallisten nelijalkaisten kanssa, nimittain oli tuossa yhtena iltana aivan kosketusetaisyydella yhden lehman kanssa. Se kun aina innokkaasti menee jokaiselle portille tarkastamaan onko siella elaimia, niin yksi rohkea nuori hieho tuli portille nuuhkimaan Rioa. Siina vaiheessa Rio katsoi parhaaksi vaistaa, kun lehma yritti nuolaista sita isolla kielellaan.. Hupaisan nakoista oli kylla.
Viikot menevat nyt tosi nopeasti, kun on toissa arkisin! En taida olla Finnairia lukuunottamatta ollut toissa tallaisessa paikassa, jossa paivat menisivat niin nopeasti. Kun on paljon vaihtelevaa tekemista, niin aika kiitaa. En olekaan blogissa viela hehkuttanut sita tyopaikan ruokalaa, joka on aivan loistava! Firma sponsoroi sita niin paljon, etta syominen on tosi halpaa. Esimerkkeja hinnoista: Keitto (itsetehtya, aina sosekeitto) 30 senttia, kolmioleipa (kunnon taytteella, esim kanaa, ei niinkuin siella siwassa myytava kuiva kannikka) on 60 senttia.. Lammin ruoka, esim lohta taikinakuoressa, perunoiden ja vihannesten kanssa 3,50 e taikka eilinen lammas-curry-intialaistyylinen kastike riisin kanssa 1,80e.. Eli ei nalka paase yllattamaan eika toihin kannata evaita kantaa. Aamuisin on tuoreita croissantteja, yhdessa teen kanssa hinta on 70 senttia! =)
Galwayn keskusta on saanut jouluvalot ja ne ovatkin varikkaat! Ennemmin koristelu on taalla amerikkalaistyylista kuin suomalaisen hillittya.. Taloustilanteesta kirjoittelu ja ostovoiman vahenemisen uhka on saanut kauppiaat kilpailemaan hinnoilla ja on melkoiset joulualennukset juuri nyt hinnoissa.
Syysta ja toisestakin en edelleenkaan ole saanut sita nettiyhteytta kotiin, joten kuvamateriaalia odotellaan viela. Rio on paassyt tekemaan laheista tuttavuutta paikallisten nelijalkaisten kanssa, nimittain oli tuossa yhtena iltana aivan kosketusetaisyydella yhden lehman kanssa. Se kun aina innokkaasti menee jokaiselle portille tarkastamaan onko siella elaimia, niin yksi rohkea nuori hieho tuli portille nuuhkimaan Rioa. Siina vaiheessa Rio katsoi parhaaksi vaistaa, kun lehma yritti nuolaista sita isolla kielellaan.. Hupaisan nakoista oli kylla.
Viikot menevat nyt tosi nopeasti, kun on toissa arkisin! En taida olla Finnairia lukuunottamatta ollut toissa tallaisessa paikassa, jossa paivat menisivat niin nopeasti. Kun on paljon vaihtelevaa tekemista, niin aika kiitaa. En olekaan blogissa viela hehkuttanut sita tyopaikan ruokalaa, joka on aivan loistava! Firma sponsoroi sita niin paljon, etta syominen on tosi halpaa. Esimerkkeja hinnoista: Keitto (itsetehtya, aina sosekeitto) 30 senttia, kolmioleipa (kunnon taytteella, esim kanaa, ei niinkuin siella siwassa myytava kuiva kannikka) on 60 senttia.. Lammin ruoka, esim lohta taikinakuoressa, perunoiden ja vihannesten kanssa 3,50 e taikka eilinen lammas-curry-intialaistyylinen kastike riisin kanssa 1,80e.. Eli ei nalka paase yllattamaan eika toihin kannata evaita kantaa. Aamuisin on tuoreita croissantteja, yhdessa teen kanssa hinta on 70 senttia! =)
November 18, 2008
Ei hyvää jos ei jotain huonoakin..
Aloitin tuossa viimeksi analysoimaan syitä miksi Irlannissa on mukava asua. Se ei toki tarkoita, että täällä kaikki olisi auvoisaa taikka että kaikki sujuisi hyvin jatkuvasti. Eilinen maanantai oli taas todella maanantai, eli kaikki meni jollain lailla pieleen..
Täällä moni asia on "hieman sinnepäin". Esimerkiksi vuokra-asunnossani on imuri, mutta ei sillä kyllä mitään tee, kun sen imuteho ei riitä nostamaan hiusta lattialta.. Pesukone vaatteille on, mutta se on vanha ja lingotessaan pitää uskomattoman kohtauksen, ääni on sietämätön ja saan pidellä konetta paikallaan sen hyppiessä kuin hullu. Eli olen havainnut, että vain pienintä mahdollista linkouksen kierrosmäärä-säätöä voi oikeasti käyttää (silti pitää koneesta pitää kiinni). Sehän on taas täällä hieman ongelmallista, kun vaatteet jäävät sitä kosteammiksi mitä huonommin lingottu, ja huoneessa kuivatus on melkoisen tehotonta näillä ilmankosteuksilla.
Byrokratiaongelmia kai ulkomaisena aina kohtaa, minulla se ilmeni pankkitilin avaamisen ongelmana ja nyt nettiyhteyden avaaminen on vain kestänyt ja kestänyt. Myöskään verotoimisto ei ole lähettänyt lupaamiaan tietoja työnantajalle, joten ne eivät kai ehdi ensimmäisen palkan verotukseen. Täälläkin on käytössä jokin veroprosentti, jota sovelletaan kun verotustietoja ei vielä ole, mutta siis ilmeisesti se on normaalia korkeampi.
No, eiliseen maanantaihin kuului mm. se että kaupassa on oikein kätevä automaatti, joka täyttää sinulla jo olevia vesipulloja ettei aina osteta uusia muovipulloja. Hyvä idea ja ekologista! Mutta kun pääsin sinne tyhjien kanssa, se ei toiminut. Eipä tietenkään. Hanasta täällä ei vettä kannata juoda ja huomaa sen jo hajusta taikka koostumuksesta ettei sitä huvita juomiseen käyttää.
Eilen myös menin tallille ratsastaakseni. Hevosella ei ole omaa satulaa, vaan lainaan tallin omistajan satulaa. Kun pääsin sinne, joku toinen oli tietenkin tuolla satulalla ratsastamassa ja kun lopetti, maneesissa alkoivat ponitunnit eli sinne ei enää voinut mennä..
Pieniä vastoinkäymisiä on siis jatkuvasti ja joskus ne tuntuvat vaikeammilta, kun tuuli on kovaa ja lyö rankkasateen tai tihkun vasten naamaa. Mutta silti on mukavaa, että lämpötila on ollut viikon verran lämpimämpi kuin lokakuun aikana eli ei tarvitse pakkasessa kärvistellä! Päivisin lämmintä on ollut noin 12-14 asteen verran.
Ja lauantaina Lotta pääsi ensimmäistä kertaa Nurmijärveltä lähdön jälkeen saunaan!! Ilokseni huomasin, että ihan asunnon lähellä olevassa hotellin uima-allas/kuntosali -liikuntakeskuksessa on aivan hyvä suomalainen sauna. Kyllä oli mahtavaa päästä saunaan. Siellä on myös höyrysauna ja lämmin poreallas, jotka lämmittävät sateisessa ilmassa kivasti. Liikuntakeskukseen tulee liittyä jäseneksi, mutta jäsenyydellä saunaa, allasta ja kuntosalia saa käyttää milloin haluaa, lisäksi siellä on viikottain erilaisia jumppatunteja. Ajattelin aloittaa tammikuusta taas pilateksen. Liikunnallisia terveisiä siis täältä sateesta sinne pimeyteen!
Täällä moni asia on "hieman sinnepäin". Esimerkiksi vuokra-asunnossani on imuri, mutta ei sillä kyllä mitään tee, kun sen imuteho ei riitä nostamaan hiusta lattialta.. Pesukone vaatteille on, mutta se on vanha ja lingotessaan pitää uskomattoman kohtauksen, ääni on sietämätön ja saan pidellä konetta paikallaan sen hyppiessä kuin hullu. Eli olen havainnut, että vain pienintä mahdollista linkouksen kierrosmäärä-säätöä voi oikeasti käyttää (silti pitää koneesta pitää kiinni). Sehän on taas täällä hieman ongelmallista, kun vaatteet jäävät sitä kosteammiksi mitä huonommin lingottu, ja huoneessa kuivatus on melkoisen tehotonta näillä ilmankosteuksilla.
Byrokratiaongelmia kai ulkomaisena aina kohtaa, minulla se ilmeni pankkitilin avaamisen ongelmana ja nyt nettiyhteyden avaaminen on vain kestänyt ja kestänyt. Myöskään verotoimisto ei ole lähettänyt lupaamiaan tietoja työnantajalle, joten ne eivät kai ehdi ensimmäisen palkan verotukseen. Täälläkin on käytössä jokin veroprosentti, jota sovelletaan kun verotustietoja ei vielä ole, mutta siis ilmeisesti se on normaalia korkeampi.
No, eiliseen maanantaihin kuului mm. se että kaupassa on oikein kätevä automaatti, joka täyttää sinulla jo olevia vesipulloja ettei aina osteta uusia muovipulloja. Hyvä idea ja ekologista! Mutta kun pääsin sinne tyhjien kanssa, se ei toiminut. Eipä tietenkään. Hanasta täällä ei vettä kannata juoda ja huomaa sen jo hajusta taikka koostumuksesta ettei sitä huvita juomiseen käyttää.
Eilen myös menin tallille ratsastaakseni. Hevosella ei ole omaa satulaa, vaan lainaan tallin omistajan satulaa. Kun pääsin sinne, joku toinen oli tietenkin tuolla satulalla ratsastamassa ja kun lopetti, maneesissa alkoivat ponitunnit eli sinne ei enää voinut mennä..
Pieniä vastoinkäymisiä on siis jatkuvasti ja joskus ne tuntuvat vaikeammilta, kun tuuli on kovaa ja lyö rankkasateen tai tihkun vasten naamaa. Mutta silti on mukavaa, että lämpötila on ollut viikon verran lämpimämpi kuin lokakuun aikana eli ei tarvitse pakkasessa kärvistellä! Päivisin lämmintä on ollut noin 12-14 asteen verran.
Ja lauantaina Lotta pääsi ensimmäistä kertaa Nurmijärveltä lähdön jälkeen saunaan!! Ilokseni huomasin, että ihan asunnon lähellä olevassa hotellin uima-allas/kuntosali -liikuntakeskuksessa on aivan hyvä suomalainen sauna. Kyllä oli mahtavaa päästä saunaan. Siellä on myös höyrysauna ja lämmin poreallas, jotka lämmittävät sateisessa ilmassa kivasti. Liikuntakeskukseen tulee liittyä jäseneksi, mutta jäsenyydellä saunaa, allasta ja kuntosalia saa käyttää milloin haluaa, lisäksi siellä on viikottain erilaisia jumppatunteja. Ajattelin aloittaa tammikuusta taas pilateksen. Liikunnallisia terveisiä siis täältä sateesta sinne pimeyteen!
November 14, 2008
Erilaista elämän menoa
Lotta kun on päässyt töihin, ovat ääkköset ilmestyneet takaisin blogiin.. Työpaikan koneella näitä voi siis käyttää, sen verran kuin työkonetta uskaltaa tällaisiin asioihin ylipäätään käyttää. Uusi elämä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja on tullut paljon asioita vastaan, joita muistin viimeksi täällä asuessani tavanneeni, mutta myös paljon uusia tai jo unohtuneita ihan pikkuasioitakin on tullut eteen. Koitan muistaa kertoa myös niistä pienistä asioista, jotka arjessa tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta joista koostuu viihtyminen tietyssä ympäristössä. Tämä asia ylipäätään tuli mieleen, kun tapasimme suomalaistyttöjen kanssa ja keskustelimme suomalaisesta yhteiskunnasta. Yksi suurimmista syistä siihen, että halusin sieltä lähteä oli suomalaisten välinpitämättömyys, joka näkyy sairaanhoidossa, liikenteessä, työpaikoilla jne. Yksi täällä sairaanhoitajana työskentelevistä kertoi huomanneensa eron konkreettisesti esim siinä, että Suomessa tehohoidossa olevan kuollessa (jos siis vaikka irrotetaan laitteista) ei toivota omaisten olevan läsnä. Se voi kuulemma olla aika pahannäköistä. Täällä ei missään nimessä irroteta ellei perhe ole läsnä ja jos joku on päässyt kuolemaan äkillisesti, kysyvät irlantilaiset aina hoitajilta, että olithan siinä vieressä ja pidit kädestä kiinni.
Tuo nyt oli aika rankka esimerkki, mutta otetaan sitten näitä muita pienempiä: liikenne täällä on todella vilkasta, etenkin Galwayn keskustassa ja työmatkaruuhkassa. Suurimmassa osassa risteyksiä on stop-merkit eli tiellä suoraan ajavien ei tarvitse väistää tielle tulevia. Kuitenkin erittäin usein suoraan tulevat autot päästävät kääntyviä eteensä. Siitä ilmaistaan vilkuttamalla valoja tai tööttäämäällä "mene vaan". Pelästyin monta kertaa alkuun sitä tööttäilyä, kun suomalainen ei todella tööttää kenellekään muuten kuin negatiivisessa mielessä "senkin törppö, pois alta". Liikenne täällä sujuu huomattavasti paremmin, vaikka kyllä sekavalta vaikuttaakin ja ajavat välillä miten sattuu. Eihän täällä pääsisi koskaan tielle, jos ajettaisiin kuten Suomessa. (Tai vielä pahempaa, kuten Tampereella)
Toinen positiivinen asia on ihmisten huomioiminen tavatessa. Täällä lenkillä vastaantulevat moikkaavat, hymyilevät ja jokainen töissä vastaantuleva kysyy aamulla mitä tänään kuuluu. On ihan eri tunnelma kuin suomalaisella työpaikalla aamun pimeydessä.. (tai ainakin siis oman kokemukseni mukaan niillä työpaikoilla, joilla minä olen ollut) Samoin vaikkapa tallinpitäjä ei kulje ärsyyntyneennäköisenä ympäriinsä miettimässä ettei kukaan ymmärrä kuinka rankkaa työtä tallin pitäminen on.. Mark sen sijaan hymyilee kaikille, viheltelee ja ottaa rennosti vaikka mitä tapahtuisi. Hänellä on myös aikaa kysyä mitä juuri kunkin asiakkaan hevoselle kuuluu, vaikkakin ihan hetkeksi pysähtyisi.
Tässä siis aloitus sille, miksi haluan asua Irlannissa.. näitä pikkuasioita on paljon lisää ja jatkan tästä seuraavissa viesteissä. Nyt hyvää viikonloppua!
Tuo nyt oli aika rankka esimerkki, mutta otetaan sitten näitä muita pienempiä: liikenne täällä on todella vilkasta, etenkin Galwayn keskustassa ja työmatkaruuhkassa. Suurimmassa osassa risteyksiä on stop-merkit eli tiellä suoraan ajavien ei tarvitse väistää tielle tulevia. Kuitenkin erittäin usein suoraan tulevat autot päästävät kääntyviä eteensä. Siitä ilmaistaan vilkuttamalla valoja tai tööttäämäällä "mene vaan". Pelästyin monta kertaa alkuun sitä tööttäilyä, kun suomalainen ei todella tööttää kenellekään muuten kuin negatiivisessa mielessä "senkin törppö, pois alta". Liikenne täällä sujuu huomattavasti paremmin, vaikka kyllä sekavalta vaikuttaakin ja ajavat välillä miten sattuu. Eihän täällä pääsisi koskaan tielle, jos ajettaisiin kuten Suomessa. (Tai vielä pahempaa, kuten Tampereella)
Toinen positiivinen asia on ihmisten huomioiminen tavatessa. Täällä lenkillä vastaantulevat moikkaavat, hymyilevät ja jokainen töissä vastaantuleva kysyy aamulla mitä tänään kuuluu. On ihan eri tunnelma kuin suomalaisella työpaikalla aamun pimeydessä.. (tai ainakin siis oman kokemukseni mukaan niillä työpaikoilla, joilla minä olen ollut) Samoin vaikkapa tallinpitäjä ei kulje ärsyyntyneennäköisenä ympäriinsä miettimässä ettei kukaan ymmärrä kuinka rankkaa työtä tallin pitäminen on.. Mark sen sijaan hymyilee kaikille, viheltelee ja ottaa rennosti vaikka mitä tapahtuisi. Hänellä on myös aikaa kysyä mitä juuri kunkin asiakkaan hevoselle kuuluu, vaikkakin ihan hetkeksi pysähtyisi.
Tässä siis aloitus sille, miksi haluan asua Irlannissa.. näitä pikkuasioita on paljon lisää ja jatkan tästä seuraavissa viesteissä. Nyt hyvää viikonloppua!
November 09, 2008
Weekend Feelings
Olipa todella kurja keli koko viikonlopun! Tanaankin sunnuntaina herattiin ukkoseen ja iltapaivalla kesken lenkin meidat yllatti raekuuro. Sita puuskaista syystuulta tuskin tarvitsee edes mainita.. Mutta lauantai oli oikein mukava, ratsastuksen ja koiralenkin jalkeen lahdin kaupungille ja tapasin pubissa muiden suomalaisten tyttojen kanssa. Meita oli yhteensa viisi, kaikki asuvat Galwayssa eri syista ja tyoskentelevat eri paikoissa. Anu ja Piia ovat sairaanhoitajia, Janika tekee vaitoskirjaa yliopistolla ja Juliana tyoskentelee lasten kanssa. Oli mukava ilta ja meilta tultiin monta kertaa kysymaan mista oikein olemme, kun puhua palpatimme suomeksi. Varmasti tullaan olemaan yhteyksissa taalla jatkossa enemmankin. Julianan ja Anun kanssa olin jo tassa parin viikon aikana ehtinytkin tavata muutaman kerran. Viimeksi taalla asuessani ja opiskellessani en halunnut tavata ketaan suomalaisia, vaan irkkuja, lahinna kai kielen takia ja tutustuakseni paikallisiin tapoihin. Nyt kun Galway on jo tutumpi paikka, on ihan kiva et on suomalaisia kavereita taalla.
Niin ja tanaan tosiaan loysin uuden nettipaikan! Eli nyt kirjoitan yhden videovuokraamon tiloissa, tama on ihan asunnon lahella, mutta en ollut tiennyt taalla olevan tietokoneitakin. Taidan ottaa tuosta mukaan illaksi jonkin elokuvan. Televisiotahan minulla ei taalla ole, joten olen kuunnellut jatkuvasti radiota ja lukenut jo mukaan ottamani kirjan. Pitaisi ostaa lisaa kirjoja taikka kayda kirjastossa.
Kavin myos tutustumassa ihan kampan lahella (kavelyetaisyys) olevaan kuntosaliin ja heidan jasenyysehtoihinsa. En siis ole viela liittynyt, mutta liityn kylla kunhan kerkian. Siella ehtii kayda paremmin sitten kun en enaa kay ihan joka paiva tallilla. Niilla on siella ihan kunnollinen sauna! Ja myos hoyrysauna, uima-allas ja poreallas.. kerran viikossa on esim pilatesta, josta kylla pitaa maksaa erikseen.
Kiitos taas kaikille teille, jotka olette olleet yhteydessa ja lahettaneet viesteja! On ollut mukava niita saada ja kuulla, etta tata blogiakin luetaan. Olen tainnut ennenkin kiittaa, mutta silti kiitan uudelleen, koska tosiaan on kiva saada viesteja Suomesta.
Sateisin terveisin, Lotta (joka lahtee nyt illaksi kotiin koiran kanssa, keittelemaan teeta ja katsomaan jotain elokuvaa)
Niin ja tanaan tosiaan loysin uuden nettipaikan! Eli nyt kirjoitan yhden videovuokraamon tiloissa, tama on ihan asunnon lahella, mutta en ollut tiennyt taalla olevan tietokoneitakin. Taidan ottaa tuosta mukaan illaksi jonkin elokuvan. Televisiotahan minulla ei taalla ole, joten olen kuunnellut jatkuvasti radiota ja lukenut jo mukaan ottamani kirjan. Pitaisi ostaa lisaa kirjoja taikka kayda kirjastossa.
Kavin myos tutustumassa ihan kampan lahella (kavelyetaisyys) olevaan kuntosaliin ja heidan jasenyysehtoihinsa. En siis ole viela liittynyt, mutta liityn kylla kunhan kerkian. Siella ehtii kayda paremmin sitten kun en enaa kay ihan joka paiva tallilla. Niilla on siella ihan kunnollinen sauna! Ja myos hoyrysauna, uima-allas ja poreallas.. kerran viikossa on esim pilatesta, josta kylla pitaa maksaa erikseen.
Kiitos taas kaikille teille, jotka olette olleet yhteydessa ja lahettaneet viesteja! On ollut mukava niita saada ja kuulla, etta tata blogiakin luetaan. Olen tainnut ennenkin kiittaa, mutta silti kiitan uudelleen, koska tosiaan on kiva saada viesteja Suomesta.
Sateisin terveisin, Lotta (joka lahtee nyt illaksi kotiin koiran kanssa, keittelemaan teeta ja katsomaan jotain elokuvaa)
November 08, 2008
Galway bay
Ainiin, aiemmin sanoin etten ole uskaltanut paastaa Rioa irti, mutta nyt olemme jo pariin kertaan kayneet lenkilla meren rannalla Galway bay:lla. Siella Rio on juossut rantahiekalla pitkasti ja innoissaan! Vain kerran se lahti kauas lokkien peraan, mutta tuli takaisin kun ne menivat veden ylapuolelle.. Riohan ei ole kovin innoissaan tuosta uimisesta, tai vedesta yleensa. Aaltoja se komensi haukkumalla, kun meinasivat sitkeasti ihan tassuille asti tulla.. =)
Senkin voisi viela mainita, etta kylla irlantilaiset kerryt tuntevat. Harva se paiva joku pysahtyy ihailemaan Rioa, kehuu sen turkkia ja sanoo etta se on kaunis. Juuri yksi paiva kaksi naista meidan asuinalueella pysahtyi auton kanssa kyselemaan mista minun kerryni on, kun se on niin kaunis. Heilla oli itsella snautsereita ja sanoivat, etta jos ikina tarvitsen "babysitteria" Riolle, ottavat sen mielellaan hoitoon. Saa nyt nahda oliko se vain puhetta. Ehka tapaan heidat uudelleenkin, koiriahan meidan alueella on paljon, mutta niita ei kylla juuri kavelyteta. Nyt lauantaiaamuna sentaan oli kaksi muutakin koiranomistajaa lahtenyt lenkille.
Taalla on "pentutehtailu" eli huonoissa oloissa pidetyt koirat olleet kovasti otsikoissa, kun kuulemma jouluksi "tuotetaan" paljon pentuja, joita laman takia ei kukaan osta ja sitten farmeilla tappavat niita kuka millakin konstilla, kuulemma tuhansia koiria joulun jalkeen.. Onhan se hieman sama hevosten kanssa, kun jokaisella taalla on joku poni takapihalla. Se sitten saatetaan unohtaa sinne laitumelle itsekseen ilman hoitoa. Toissa yksi tytto kertoi heidan naapurinsa oikein ihmetelleen, kun oli ottanut aikuisen koiran ja jattanyt sen takapihalle, etta miksi se koira haukkuu siella eika viihdy pihalla. Oli ollut aidosti yllattynyt siita, etta koira kaipaa ihmisten seuraa, etenkin jos oli aiemmassa kodissa tottunut olemaan sisalla. No, ajattelemattomia ihmisia on kai jokapaikassa, valitettavasti!
Senkin voisi viela mainita, etta kylla irlantilaiset kerryt tuntevat. Harva se paiva joku pysahtyy ihailemaan Rioa, kehuu sen turkkia ja sanoo etta se on kaunis. Juuri yksi paiva kaksi naista meidan asuinalueella pysahtyi auton kanssa kyselemaan mista minun kerryni on, kun se on niin kaunis. Heilla oli itsella snautsereita ja sanoivat, etta jos ikina tarvitsen "babysitteria" Riolle, ottavat sen mielellaan hoitoon. Saa nyt nahda oliko se vain puhetta. Ehka tapaan heidat uudelleenkin, koiriahan meidan alueella on paljon, mutta niita ei kylla juuri kavelyteta. Nyt lauantaiaamuna sentaan oli kaksi muutakin koiranomistajaa lahtenyt lenkille.
Taalla on "pentutehtailu" eli huonoissa oloissa pidetyt koirat olleet kovasti otsikoissa, kun kuulemma jouluksi "tuotetaan" paljon pentuja, joita laman takia ei kukaan osta ja sitten farmeilla tappavat niita kuka millakin konstilla, kuulemma tuhansia koiria joulun jalkeen.. Onhan se hieman sama hevosten kanssa, kun jokaisella taalla on joku poni takapihalla. Se sitten saatetaan unohtaa sinne laitumelle itsekseen ilman hoitoa. Toissa yksi tytto kertoi heidan naapurinsa oikein ihmetelleen, kun oli ottanut aikuisen koiran ja jattanyt sen takapihalle, etta miksi se koira haukkuu siella eika viihdy pihalla. Oli ollut aidosti yllattynyt siita, etta koira kaipaa ihmisten seuraa, etenkin jos oli aiemmassa kodissa tottunut olemaan sisalla. No, ajattelemattomia ihmisia on kai jokapaikassa, valitettavasti!
Turvallisesti rutiineja perustamassa
Hetki on mennyt ettei ole paassyt kirjoittamaan, en edelleen ole saanut nettiyhteytta kotiin.. en myoskaan pankkitilia avattua ja muita pienia hallinnollisia hankaluuksia. Eli en ole ehtinyt nettikahvilaan siita syysta, etta sain toita! Kavin haastattelussa ensimmaisella viikolla saarella ja sainkin tyon, joten aloitin haastattelua seuraavasta viikosta eli olen nyt ensimmaisen tyoviikkoni tehnyt. Tyo on vakituinen, kuukausipalkkainen ja kokopaivatoiminen, joten siita saa olla tyytyvainen tassa taloustilanteessa. Joka puolella puhutaan lamasta ja Galwayssakin on kuluneella viikolla uutisoitu useampi yritys, jotka ovat lopettaneet kokonaan toimintansa tai irtisanoneet ison osan henkilostosta.
No, mina tyoskentelen HP Galwaylla, jossa lahinna myydaan ohjelmistolisensseja ja niihin liittyvia oheistuotteita. Myynnin hoitavat paikalliset myyntikonttorit ympari Eurooppaa, mutta mina olen taalla Suomen ja Tanskan myyntikonttoreiden yhteyshenkilo eli hoidan heidan tilauksiaan, laskutuksiaan jne. Ensimmaisen viikon jalkeen ei itseasiassa viela taysin edes tieda mita kaikkea hommaan kuuluu. Kuitenkin olen toissa maanantaista perjantaihin eli kaikki viikonloput ovat vapaita. Ensimmaisen viikon taalla lomailtuani tuntui kuitenkin oudolta, etta toista tullessa on melkein heti pimeaa.. Taalla tulee pimea noin kuuden aikaan illalla. Aamuisin sentaan onneksi saa lahtea valoisammassa kuin Suomen oloissa tahan aikaan.. Eika tama tasta pimene! Eli sellainen aamuhamara on seitseman aikaan, joka kahdeksaan mennessa kirkastuu.
Tanaan on ollut taas normaali irlantilainen syyssaa, sataa vaakasuorassa ja tuulee. Sade itseasiassa alkoi eilen illalla ja onkin satanut lapi yon ja iltapaivaan asti nyt ainakin.. Rio ei tunnu piittaavan sateesta, sita kiinnostaa tarkkailla lehmia ja lampaita taikka vielakin parempaa, jos jossain nakyy hevosia. Se pysahtelee lenkilla ja hyppii kiviaitojen paalle nahdakseen elaimia. On hyvin innoissaan niista. Olen koittanut sille selittaa etteivat ne maatilojen elaimet ole ihan yhta innoissaan terriereista..
Jos jostain pitaa valittaa, niin valitetaan sitten vaikka hevosesta. Sanottakoon kuitenkin ensin, etta on ollut tosi kiva kayda tallilla, siella on monia kivoja ihmisia ja varsinkin pimeassa toiden jalkeen sita tarvitsee jonkin pienen pakon lahteakseen kotoa jonnekin.. Mutta siihen aiheeseen eli en oikein ole tykastynyt hevoseen, silla ratsastaminen on melkoista tyota, niin lihakseton se on ja ollut pitkaan ilman kunnollista ratsastusta. Tallilla on maneesi, mika onkin tallaiseen saahan ihan loistava! Mutta kaksi ulkokenttaa eivat ole valaistuja, joten maneesissa on iltaisin melkoinen kuhina. Yleensa seitsemalta alkavat estetunnit, joten sinne ei voi menna pariin tuntiin lainkaan.. Mun tyoaikojen kanssa tuota on hankala sovittaa. Ja hevoset eivat paase ulkoilemaan taikka liikkumaan elleivat omistajat (tai vuokraajat minun tapauksessani) kay tallilla eli joka paiva pitaisi paasta hevosta liikuttamaan. Hieman olen siis turhautunut tahan paivittaiseen vaatimukseen, joka arkisin on hankalaa.. Olen sopinut vuokrasta viela kaksi viikkoa eteenpain, joten sen verran taidan viela hevosta ratsastella jokainen paiva, mutta taitaa jaada se vuokraaminen sitten siihen. Ainakin talla kertaa.. Kyllahan taalla hevosia ja talleja riittaa.
No, mina tyoskentelen HP Galwaylla, jossa lahinna myydaan ohjelmistolisensseja ja niihin liittyvia oheistuotteita. Myynnin hoitavat paikalliset myyntikonttorit ympari Eurooppaa, mutta mina olen taalla Suomen ja Tanskan myyntikonttoreiden yhteyshenkilo eli hoidan heidan tilauksiaan, laskutuksiaan jne. Ensimmaisen viikon jalkeen ei itseasiassa viela taysin edes tieda mita kaikkea hommaan kuuluu. Kuitenkin olen toissa maanantaista perjantaihin eli kaikki viikonloput ovat vapaita. Ensimmaisen viikon taalla lomailtuani tuntui kuitenkin oudolta, etta toista tullessa on melkein heti pimeaa.. Taalla tulee pimea noin kuuden aikaan illalla. Aamuisin sentaan onneksi saa lahtea valoisammassa kuin Suomen oloissa tahan aikaan.. Eika tama tasta pimene! Eli sellainen aamuhamara on seitseman aikaan, joka kahdeksaan mennessa kirkastuu.
Tanaan on ollut taas normaali irlantilainen syyssaa, sataa vaakasuorassa ja tuulee. Sade itseasiassa alkoi eilen illalla ja onkin satanut lapi yon ja iltapaivaan asti nyt ainakin.. Rio ei tunnu piittaavan sateesta, sita kiinnostaa tarkkailla lehmia ja lampaita taikka vielakin parempaa, jos jossain nakyy hevosia. Se pysahtelee lenkilla ja hyppii kiviaitojen paalle nahdakseen elaimia. On hyvin innoissaan niista. Olen koittanut sille selittaa etteivat ne maatilojen elaimet ole ihan yhta innoissaan terriereista..
Jos jostain pitaa valittaa, niin valitetaan sitten vaikka hevosesta. Sanottakoon kuitenkin ensin, etta on ollut tosi kiva kayda tallilla, siella on monia kivoja ihmisia ja varsinkin pimeassa toiden jalkeen sita tarvitsee jonkin pienen pakon lahteakseen kotoa jonnekin.. Mutta siihen aiheeseen eli en oikein ole tykastynyt hevoseen, silla ratsastaminen on melkoista tyota, niin lihakseton se on ja ollut pitkaan ilman kunnollista ratsastusta. Tallilla on maneesi, mika onkin tallaiseen saahan ihan loistava! Mutta kaksi ulkokenttaa eivat ole valaistuja, joten maneesissa on iltaisin melkoinen kuhina. Yleensa seitsemalta alkavat estetunnit, joten sinne ei voi menna pariin tuntiin lainkaan.. Mun tyoaikojen kanssa tuota on hankala sovittaa. Ja hevoset eivat paase ulkoilemaan taikka liikkumaan elleivat omistajat (tai vuokraajat minun tapauksessani) kay tallilla eli joka paiva pitaisi paasta hevosta liikuttamaan. Hieman olen siis turhautunut tahan paivittaiseen vaatimukseen, joka arkisin on hankalaa.. Olen sopinut vuokrasta viela kaksi viikkoa eteenpain, joten sen verran taidan viela hevosta ratsastella jokainen paiva, mutta taitaa jaada se vuokraaminen sitten siihen. Ainakin talla kertaa.. Kyllahan taalla hevosia ja talleja riittaa.
October 28, 2008
Elamanmuutos vaatii sopeutumista
Nyt olemme katselleet elamaa taalla Galwayssa yhden viikonlopun verran ja nukkuneet molemmat matkavasymysta pois. Ensin tuntui ettei kotitalon laheisyydessa ole minkaanlaisia lenkkimahdollisuuksia, mutta tutkimisen jalkeen olemme loytaneet nyt kaksi erilaista reittia. Valoja ei ole kummankaan tien varrella, joten iltalenkkeily on jaanyt omaan turvalliseen pihaan. Onneksi onkin se piha, portti on todella hyva eli Rio saa ihan rauhassa tutkiskella omassa pihassa. Viela se ei oikein tunnu hoksaavan, etta se on todella nyt meidan oma piha.
Tormasimme heti ilmioon, jota olin miettinyt jo etukateen ja huolehtinut Rion reaktiosta.. Eli taalla on tapana pitaa koirat vapaana omassa pihassa, mika onkin ihan ok, paitsi etta normaalisti kiviaidassa olevassa autotien aukossa ei ole porttia ja koirat siis vapaasti paasevat tielle pihasta. Ja myos tulevat tielle, haukkuvat autoja ja moikkaavat ohikulkijoita.. Onneksi Rio on niin sosiaalinen poika kuin on! Jonkin toisen kerryuroksen kanssa tasta asiasta tulisi ongelma, tai siis pikemminkin tappelu. Toisella loytamallamme kavelylenkilla on neljassa talossa tallaisia vapaana juoksevia koiria, joista pari tosin pysyi pihassa ja pari tuli tielle. Toisella lenkillakin on pari ja niista toinen (kultainennoutaja) tulikin pihasta karvat pystyssa juosten Rioa kohti. Rio vain jai paikalleen katsomaan mika sielta nyt tulee ja koska ei sanonut mitaan, noutaja tuli vauhdistaan huolimatta ihan ystavallisesti haistelemaan ja paasimme jatkamaan matkaa. Huh. Mina siis vain ehdin pelastya ja ehka Rio pikkuhiljaa tottuu siihen, etta vieraat koirat tulevat taalla pihoista haistelemaan.
Irti en ole uskaltanut viela nuorta kerrya paastaa, kun tuntuu olevan niin kovin kiinnostunut kaikesta, lampaista, lehmista jne.. En todella haluaisi paastaa sita karkaamaan. Maanantaina kavimme meren rannalla ulkoilemassa. Siella oli mm. ratsastajia rannalla, joita ihailimme ja joiden takia taas Rio sai pysya hihnassa.. Vastaan tuli myos ensimmainen kerry, joka tosin oli kuin musta vehnaterrieri! Niin karvainen ja siksi levean nakoinen se oli.. ja tosiaan taysin musta. Sen omistaja ihmetteli Rion turkkia ja sanoi "olet leikannut sen karvan lyhyeksi".
Totutellessa paikallisiin tapoihin ovat siis ensimmaiset paivat menneet ja siivotessa asuntoa.. nyt taitaa suurinosa tavaroista olla jo paikallaan ja paastaan keskittymaan muihin asioihin. Eli seuraavaksi suunnataan tallille hevosia katsomaan! Siita lisaa taas myohemmin. Rio lahettaa terveisia kaikille kaipaamilleen koirakavereille suomessa eli erityisesti Stellalle, Viljolle ja Miinalle. Se niin mielellaan juoksisi taas metsassa kavereiden kanssa.
Tormasimme heti ilmioon, jota olin miettinyt jo etukateen ja huolehtinut Rion reaktiosta.. Eli taalla on tapana pitaa koirat vapaana omassa pihassa, mika onkin ihan ok, paitsi etta normaalisti kiviaidassa olevassa autotien aukossa ei ole porttia ja koirat siis vapaasti paasevat tielle pihasta. Ja myos tulevat tielle, haukkuvat autoja ja moikkaavat ohikulkijoita.. Onneksi Rio on niin sosiaalinen poika kuin on! Jonkin toisen kerryuroksen kanssa tasta asiasta tulisi ongelma, tai siis pikemminkin tappelu. Toisella loytamallamme kavelylenkilla on neljassa talossa tallaisia vapaana juoksevia koiria, joista pari tosin pysyi pihassa ja pari tuli tielle. Toisella lenkillakin on pari ja niista toinen (kultainennoutaja) tulikin pihasta karvat pystyssa juosten Rioa kohti. Rio vain jai paikalleen katsomaan mika sielta nyt tulee ja koska ei sanonut mitaan, noutaja tuli vauhdistaan huolimatta ihan ystavallisesti haistelemaan ja paasimme jatkamaan matkaa. Huh. Mina siis vain ehdin pelastya ja ehka Rio pikkuhiljaa tottuu siihen, etta vieraat koirat tulevat taalla pihoista haistelemaan.
Irti en ole uskaltanut viela nuorta kerrya paastaa, kun tuntuu olevan niin kovin kiinnostunut kaikesta, lampaista, lehmista jne.. En todella haluaisi paastaa sita karkaamaan. Maanantaina kavimme meren rannalla ulkoilemassa. Siella oli mm. ratsastajia rannalla, joita ihailimme ja joiden takia taas Rio sai pysya hihnassa.. Vastaan tuli myos ensimmainen kerry, joka tosin oli kuin musta vehnaterrieri! Niin karvainen ja siksi levean nakoinen se oli.. ja tosiaan taysin musta. Sen omistaja ihmetteli Rion turkkia ja sanoi "olet leikannut sen karvan lyhyeksi".
Totutellessa paikallisiin tapoihin ovat siis ensimmaiset paivat menneet ja siivotessa asuntoa.. nyt taitaa suurinosa tavaroista olla jo paikallaan ja paastaan keskittymaan muihin asioihin. Eli seuraavaksi suunnataan tallille hevosia katsomaan! Siita lisaa taas myohemmin. Rio lahettaa terveisia kaikille kaipaamilleen koirakavereille suomessa eli erityisesti Stellalle, Viljolle ja Miinalle. Se niin mielellaan juoksisi taas metsassa kavereiden kanssa.
Matkakertomuksen toinen osa
Jatketaan juttua siis siita, kun Hollantiin asti oli paasty.. Seuraava jannittava etappi olikin Ranskasta eurotunnelin kautta Englantiin siirtyminen. Koiralle Englannin raja on melkoisen vaativa ja sita varten olikin jo aikaa sitten valmisteltu passiin merkintoja ja verikokeita sun muita. Silti ranskalainen byrokratia toimi ja tutkiskelivat Rion papereita eurotunnelin mantereen paassa todella pitkaan (koiran kanssa piti odottaa ulkona kylmassa tuulessa yli tunnin verran jonkin tietyn tyypin saapumista tarkastuspisteeseen) ja prosessin edetessa meille varattu juna otti ja meni.. Papereissa ei ollut mitaan ongelmaa kuitenkaan, vaikka kuinka etsivat ja vihdoin paastivat meidat varaamaan uutta paikkaa autojunaan.. Seuraava vuoro, jossa oli tilaa olikin katevasti parin tunnin paasta eli odoteltiin sitten siella terminaalissa (jonne koira ei tietenkaan ollut tervetullut, vaan raukka odotti autossa), kunnes saatiin lupa ajaa junaan sisalle. Juna oli ihan tavallisen intercityn nakoinen sisalta, paitsi ettei ollut penkkeja vaan autolla ajettiin sisalle. Hieman oli jannaa, etenkin kun autoja oli kahdessa kerroksessa ja meidat tietenkin ohjattiin ylakertaan ramppia pitkin. Siella ajokaistoilla tuli ajettua myos jonkin lasinsirun yli ja junamatkan jannitinkin sitten sita onko perilla tyhjia renkaita ja mitas sitten tehdaan jos on. No kaikki meni kuitenkin hyvin ja renkaat olivat ehjat saarelle saapuessakin. Junamatka kesti kokonaisuudessaan vain puolituntia eli oli hyvinkin sujuva.
Ajomatka Englannissa oli kaikkea muuta kuin sujuvaa.. Kaikkien ranskalaissekoilujen jalkeen saavuimme Lontoon ulkopuolelle iltahamarissa, mika ei suinkaan ollut ollut tarkoitus. Vasemmalle ajokaistalle siirtymiseen tottumista ei helpottanut se, etta pimeys laskeutui jo ennekuin olimme ulkona Lontoon kehateilta, satoi melkoisen reippasti ja puuskittainen tuuli tarttui autoon. Moottoriteilla ajoivat kovaa ja pysytellessani vasemman puolimmaisella kaistalla jouduin kahdesti kaantyvien kaistalle pois moottoritielta, vaikka ei ollut tarkoitus.. Navigaattori helpotti tilannetta laskemalla jonkin "takaisin reitille" tilanteen ja ohjasi minut jollekin asuinalueelle, jossa kapeilla kujilla kaantyiltiin edestakas. Siina vaiheessa laitoin navigaattorin pois paalta kun se neuvoi kaantymaan pienelle kujalle, joka laskeutui alas makea ja alimmassa kohdassaan oli taysin tulvinut. Kaannyin takaisin ja maalaisjarkea kayttaen palasin moottoritielle. Ajomatka pimeassa tuntui kestavan ikuisuuden eika ollut lainkaan mukavaa!! En uskaltanut edes pysahtya pimeassa kuin huoltoasemalle. Kuitenkin iltakymmenelta olimme perilla hotellissa Bristolissa, jossa ei ollut luvattua parkkipaikkaa, vaan kadun varteen piti ihan keskustassa jattaa auto taynna tavaroita. Ei tuntunut turvalliselta, mutta olin liian vasynyt miettimaan autoa. Suoraan nukkumaan vaan erittain pieneen huoneeseen. Aamulla oli tarkoitus kiertaa turisteilemassa Bristolissa, mutta edellisen paivan kokemusten jaljilta ei vain jaksanut. Kavimme siis vain lyhyesti kaupunkikavelylla hotellin lahistolla toteamassa, etta Bristol on vanhalta arkkitehtuuriltaan erittain upea historiallinen kaupunki. Ja suuntasimme auton kohti Pembroken satamaa ja Irlannin lauttaa!! Satamassa oli oikein mukavia ihmisia ja paasimme pian lautalle. Merenkaynti oli syksyisella irlanninmerella melkoinen, joten olen iloinen ettei matka kestanyt kauempaa kuin kesti.. Siihenhan piti menna kolmisen tuntia, mutta merenkaynnin vuoksi matka kesti nelja tuntia. Onneksi Rio ei ollut voinut pahoin autossa, se kun on niin hyva matkustaja. Itsella ei ollut ihan paras olo, joten pysyttelin miltei koko matkan yhden ravintolan sohvan turvapaikassa..
Kaikkien viivastysten vuoksi myos Irlannissa oltiin odotettua myohemmin eika satamasta ehditty tuntiakaan ajaa ennen pimean tuloa. Tein siis paatoksen mielummin ajella vihrean saaren lapi paivanvalossa, maisemia katsellen. Mahdollisen majapaikan kyltteja siis etsimaan.. Pieni huoli siita hyvaksyttaisiinko kerry asiakkaaksi. Lyhyen matkan jalkeen tien vieressa mainosti majoitusta ravintola-pub-hotelli nimeltaan The Horse and Hound Inn. Nimi taisi olla enne ja koirakin oli tervetullut yoksi. Jaimme siis tahan erittain mukavaan paikkaan yoksi, saimme kayttoon valtavan huoneen edulliseen hintaan. Vasta valoisalla seuraavana aamuna jatkoimme ajomatkaa lapi kuurosateisen Irlannin aina Galwayhin saakka.
Ajomatka Englannissa oli kaikkea muuta kuin sujuvaa.. Kaikkien ranskalaissekoilujen jalkeen saavuimme Lontoon ulkopuolelle iltahamarissa, mika ei suinkaan ollut ollut tarkoitus. Vasemmalle ajokaistalle siirtymiseen tottumista ei helpottanut se, etta pimeys laskeutui jo ennekuin olimme ulkona Lontoon kehateilta, satoi melkoisen reippasti ja puuskittainen tuuli tarttui autoon. Moottoriteilla ajoivat kovaa ja pysytellessani vasemman puolimmaisella kaistalla jouduin kahdesti kaantyvien kaistalle pois moottoritielta, vaikka ei ollut tarkoitus.. Navigaattori helpotti tilannetta laskemalla jonkin "takaisin reitille" tilanteen ja ohjasi minut jollekin asuinalueelle, jossa kapeilla kujilla kaantyiltiin edestakas. Siina vaiheessa laitoin navigaattorin pois paalta kun se neuvoi kaantymaan pienelle kujalle, joka laskeutui alas makea ja alimmassa kohdassaan oli taysin tulvinut. Kaannyin takaisin ja maalaisjarkea kayttaen palasin moottoritielle. Ajomatka pimeassa tuntui kestavan ikuisuuden eika ollut lainkaan mukavaa!! En uskaltanut edes pysahtya pimeassa kuin huoltoasemalle. Kuitenkin iltakymmenelta olimme perilla hotellissa Bristolissa, jossa ei ollut luvattua parkkipaikkaa, vaan kadun varteen piti ihan keskustassa jattaa auto taynna tavaroita. Ei tuntunut turvalliselta, mutta olin liian vasynyt miettimaan autoa. Suoraan nukkumaan vaan erittain pieneen huoneeseen. Aamulla oli tarkoitus kiertaa turisteilemassa Bristolissa, mutta edellisen paivan kokemusten jaljilta ei vain jaksanut. Kavimme siis vain lyhyesti kaupunkikavelylla hotellin lahistolla toteamassa, etta Bristol on vanhalta arkkitehtuuriltaan erittain upea historiallinen kaupunki. Ja suuntasimme auton kohti Pembroken satamaa ja Irlannin lauttaa!! Satamassa oli oikein mukavia ihmisia ja paasimme pian lautalle. Merenkaynti oli syksyisella irlanninmerella melkoinen, joten olen iloinen ettei matka kestanyt kauempaa kuin kesti.. Siihenhan piti menna kolmisen tuntia, mutta merenkaynnin vuoksi matka kesti nelja tuntia. Onneksi Rio ei ollut voinut pahoin autossa, se kun on niin hyva matkustaja. Itsella ei ollut ihan paras olo, joten pysyttelin miltei koko matkan yhden ravintolan sohvan turvapaikassa..
Kaikkien viivastysten vuoksi myos Irlannissa oltiin odotettua myohemmin eika satamasta ehditty tuntiakaan ajaa ennen pimean tuloa. Tein siis paatoksen mielummin ajella vihrean saaren lapi paivanvalossa, maisemia katsellen. Mahdollisen majapaikan kyltteja siis etsimaan.. Pieni huoli siita hyvaksyttaisiinko kerry asiakkaaksi. Lyhyen matkan jalkeen tien vieressa mainosti majoitusta ravintola-pub-hotelli nimeltaan The Horse and Hound Inn. Nimi taisi olla enne ja koirakin oli tervetullut yoksi. Jaimme siis tahan erittain mukavaan paikkaan yoksi, saimme kayttoon valtavan huoneen edulliseen hintaan. Vasta valoisalla seuraavana aamuna jatkoimme ajomatkaa lapi kuurosateisen Irlannin aina Galwayhin saakka.
October 26, 2008
Kerry ja hevostytto matkalla Irlantiin
Jotenkin minulle ei sovi sellainen tyyli, jossa kirjoittaisin blogia Rion suulla, vaikka niin oli tarkoituskin. Eihan tuota koiraa kuitenkaan liikaa voi inhimillistaa eika sita voi kuin arvailla mita nappisilmien takana tapahtuu, joten kirjoitan siis ihan omasta nakokulmastani matkatarinaa..
Matka halki Euroopan alkoi Nurmijarvelta Turkuun, josta iltalaiva irtosi satamasta. Laivamatkustaminen on meille jo tuttua, Riohan on ollut jo Ruotsissa ja Ahvenanmaalla aiemmin. Sain siis itsekin nauttia illallista rauhassa ravintolassa, kun Rio odotteli hienosti hytissa. Nukkua se ei kuitenkaan juuri antanut, vaan piti vahtia hyttia vierailta, jotka kulkivat ohi kaytavalla. Muutaman tunnin siis nukuin aina haukkujen ja murinoitten valeissa.. Ei paras startti ajomatkalle.
Vasymys ei kuitenkaan tuntunut painavaan vaan Ruotsissa oli paallimmaisena innostus siita, etta oltiin taas tutuilla paikoilla. Pysahdyimme nimittain entisessa opiskelukaupungissani Linkopingissa, jossa teimme pitkan lenkin pururadalla, soin lounasta ja autoon vaihdettiin uusi etulamppu, etta nakee taas pimeallakin. Kaikki myos Ruotsista Tanskaan sujui juoheasti, illalla paasimme Koopenhaminaan, jossa oli hotelli varattuna. Hotelli olikin aivan loistopaikalla, ihan keskustassa. Siella oli turvallinen parkki tayteen pakatulle autolle sisapihalla. Paasimme RIon kanssa tutustumaan kaupunkiin kavellen. Harjoittelimme kaupunkikavelya, jota ei ole Tampereen metsissa juuri tarvittu. Hienosti osaa pieni kerry kayttaytya myos vakijoukossa. Yo meni hieman rauhallisemmin kuin laivalla, mutta samaan tapaan Rio vahti hotellihuonetta ja tassa hotellissa kylla olikin jonkin verran liikennetta ja metelia. Aamulla loydettiin sopivasti hotellin lahelta elainlaakari, joka antoi Englantia ja Irlantia varten tarvittavat mato- ja punkkilaakkeet. Taas paasimme jatkamaan matkaa, kohti Saksaa.. Saksan puolelle saavuimme autolautalla Rodbysta ja kaahasimme autobahnoja pitkin suoraan maan lapi. Yllattavankin sujuvasti liikenne kulkee ja liittymista paasee takaisin tielle (toisin kuin Tampereella). Pari ihan mukavaa ja siistia pysahtymispaikkaakin loysimme eli kaikki tarpeet saatiin hyvin hoidettua myos matkalla. Rio matkusti oikein hyvin ja hiljaisesti omassa kopissaan, niin sain ajaa kaikessa rauhassa. Juuri hankittu navigaattori osoitti tarpeellisuutensa, on hyva tietaa jo etukateen minne ollaan seuraavaksi kaantymassa ja miten pitkan matkan paassa. Muuten menisi ainakin yksin ajaessa moottoriteilla helposti kyltit ohitse. Emme siis talla etapilla eksyneet kertaakaan, vaan sujuvasti loysimme hotelliin Hollantiin. Hotelli oli tallakertaa huomattavasti rauhallisempi kuin edelliset, joten iltalenkki oli mukava ja yo sujui todella hyvin nukkuessa. Aamulla loysimme jopa heti tien toiselta puolelta koirapuiston eli Rio paasi paastelemaan matkustuksesta kertyneita hoyryja... kylla siella juostiinkin ympyraa..
Mutta matka oli pitka ja viela on paljon kerrottavaa, joten palaan asiaan!!
Matka halki Euroopan alkoi Nurmijarvelta Turkuun, josta iltalaiva irtosi satamasta. Laivamatkustaminen on meille jo tuttua, Riohan on ollut jo Ruotsissa ja Ahvenanmaalla aiemmin. Sain siis itsekin nauttia illallista rauhassa ravintolassa, kun Rio odotteli hienosti hytissa. Nukkua se ei kuitenkaan juuri antanut, vaan piti vahtia hyttia vierailta, jotka kulkivat ohi kaytavalla. Muutaman tunnin siis nukuin aina haukkujen ja murinoitten valeissa.. Ei paras startti ajomatkalle.
Vasymys ei kuitenkaan tuntunut painavaan vaan Ruotsissa oli paallimmaisena innostus siita, etta oltiin taas tutuilla paikoilla. Pysahdyimme nimittain entisessa opiskelukaupungissani Linkopingissa, jossa teimme pitkan lenkin pururadalla, soin lounasta ja autoon vaihdettiin uusi etulamppu, etta nakee taas pimeallakin. Kaikki myos Ruotsista Tanskaan sujui juoheasti, illalla paasimme Koopenhaminaan, jossa oli hotelli varattuna. Hotelli olikin aivan loistopaikalla, ihan keskustassa. Siella oli turvallinen parkki tayteen pakatulle autolle sisapihalla. Paasimme RIon kanssa tutustumaan kaupunkiin kavellen. Harjoittelimme kaupunkikavelya, jota ei ole Tampereen metsissa juuri tarvittu. Hienosti osaa pieni kerry kayttaytya myos vakijoukossa. Yo meni hieman rauhallisemmin kuin laivalla, mutta samaan tapaan Rio vahti hotellihuonetta ja tassa hotellissa kylla olikin jonkin verran liikennetta ja metelia. Aamulla loydettiin sopivasti hotellin lahelta elainlaakari, joka antoi Englantia ja Irlantia varten tarvittavat mato- ja punkkilaakkeet. Taas paasimme jatkamaan matkaa, kohti Saksaa.. Saksan puolelle saavuimme autolautalla Rodbysta ja kaahasimme autobahnoja pitkin suoraan maan lapi. Yllattavankin sujuvasti liikenne kulkee ja liittymista paasee takaisin tielle (toisin kuin Tampereella). Pari ihan mukavaa ja siistia pysahtymispaikkaakin loysimme eli kaikki tarpeet saatiin hyvin hoidettua myos matkalla. Rio matkusti oikein hyvin ja hiljaisesti omassa kopissaan, niin sain ajaa kaikessa rauhassa. Juuri hankittu navigaattori osoitti tarpeellisuutensa, on hyva tietaa jo etukateen minne ollaan seuraavaksi kaantymassa ja miten pitkan matkan paassa. Muuten menisi ainakin yksin ajaessa moottoriteilla helposti kyltit ohitse. Emme siis talla etapilla eksyneet kertaakaan, vaan sujuvasti loysimme hotelliin Hollantiin. Hotelli oli tallakertaa huomattavasti rauhallisempi kuin edelliset, joten iltalenkki oli mukava ja yo sujui todella hyvin nukkuessa. Aamulla loysimme jopa heti tien toiselta puolelta koirapuiston eli Rio paasi paastelemaan matkustuksesta kertyneita hoyryja... kylla siella juostiinkin ympyraa..
Mutta matka oli pitka ja viela on paljon kerrottavaa, joten palaan asiaan!!
Hameenlinnan nayttely 19.10. ja toinen serti
Juuri ennen maailmanmatkailua Rio osallistui Hameenlinnassa ryhmanayttelyyn, jossa oli ainoana uroksena paras uros (kyseenalainen kunnia ehka) mutta hienosti sai siis sertin palkinnoksi ja oli vsp (vastakkaisen sukupuolen paras, koska narttu oli rotunsa paras). Tyytyvaisena saimme siis kasata pokaalit ja lahtea matkaan kohti uutta elamaa esi-isien saarella.. Matkasta lisaa seuraavaksi.
August 31, 2008
Rio rotunsa paras ryhmänäyttelyssä 30.8.08
Hip heijakkaa!
Syksy alkoikin ripeästi ainakin näyttelyrintamalla. Kokeilemaanhan sinne lähdettiin, Kihniön metropoliin terrieriryhmänäyttelyyn.. mutta kuinkas kävikään. Kerryjä oli paikalle kärrätty yhteensä viisi kappaletta, neljä urosta ja vain yksi nuori narttu. Uroksilla oli siis ihan totinen kisa ja tuomari (Pirjo Hjelm) vaikutti alkutarkkailussa (iso joukko kettuterrierejä ennen kerryjä) hyvin tiukalta eikä jaellut montaakaan erinomaista arvostelua. Mutta kukapa ei Rion charmiin sulaisi, varsinkin kun tällä kertaa esiintyminen sujui täysin mallikkaasti. Arvostelu siis erinomainen, parempi kahdesta nuorten luokan uroksesta, josta jatkoimme paras uros kilpailun voittaen kisaan rodun paremmuudesta sen ainokaisen nartun kanssa. Sadekin alkoi pohjois-Pirkanmaalla vasta juuri kerryjen arvostelun loputtua.. Ryhmäkehässä ei märkä kerry vakuuttanut, vaan parhaiksi valittiin pienten rotujen edustajia, jotka onnistuivat näyttämään söpöiltä myös sateessa. Me kasasimme pystit autoon ja palasimme takaisin kotimetsien maisemiin. Heti kotiin päästyämme nimittäin tapasimmekin Viljon ja Miinan metsässä, ihmiset porukassa olivat keränneet melko vakuuttavat saaliit sieniä.
Syksy alkoikin ripeästi ainakin näyttelyrintamalla. Kokeilemaanhan sinne lähdettiin, Kihniön metropoliin terrieriryhmänäyttelyyn.. mutta kuinkas kävikään. Kerryjä oli paikalle kärrätty yhteensä viisi kappaletta, neljä urosta ja vain yksi nuori narttu. Uroksilla oli siis ihan totinen kisa ja tuomari (Pirjo Hjelm) vaikutti alkutarkkailussa (iso joukko kettuterrierejä ennen kerryjä) hyvin tiukalta eikä jaellut montaakaan erinomaista arvostelua. Mutta kukapa ei Rion charmiin sulaisi, varsinkin kun tällä kertaa esiintyminen sujui täysin mallikkaasti. Arvostelu siis erinomainen, parempi kahdesta nuorten luokan uroksesta, josta jatkoimme paras uros kilpailun voittaen kisaan rodun paremmuudesta sen ainokaisen nartun kanssa. Sadekin alkoi pohjois-Pirkanmaalla vasta juuri kerryjen arvostelun loputtua.. Ryhmäkehässä ei märkä kerry vakuuttanut, vaan parhaiksi valittiin pienten rotujen edustajia, jotka onnistuivat näyttämään söpöiltä myös sateessa. Me kasasimme pystit autoon ja palasimme takaisin kotimetsien maisemiin. Heti kotiin päästyämme nimittäin tapasimmekin Viljon ja Miinan metsässä, ihmiset porukassa olivat keränneet melko vakuuttavat saaliit sieniä.
August 25, 2008
syksyn merkkejä
Syksy vaan tulee ja sateen jälkeen metsissä on paitsi raikas ilma myös sieniä. Ollaan tämän elokuun aikana päästy paljonkin metsäilemään, sekä Miinan ja Viljon että Stella-kerrynkin kanssa. Stella komentaa kovasti Rioa pieneksi tytöksi.. mutta se sallittakoon. Myös ihana Miina saa sanoa mitä tahansa ja on silti ihan yhtä mahtava. Viljo jää kyydistä kun Rio pinkoo pitkin metsiä Miinan perässä.
Käytiin kokeilemassa myös näyttelyonnea Valkeakosken kaikkien rotujen näyttelyssä sunnuntaina 24.8. Ihan hienostihan siinä kävi, arvostelu erinomainen, nuorten luokan ykkönen (osallistujia kaksi) ja kokonaissijoitus urosten toinen, palkinto varaserti. Esiintyminen sujuu kun liikkuminen on kivaa, mutta paikallaan seisominen on sen verran tylsää ettei kovin ryhdikkäästi jaksa kokoajan seistä.. Muutama uusi kuva muuten kuvaboxissa.
Positiivista syksyä kaikille tutuille!
Käytiin kokeilemassa myös näyttelyonnea Valkeakosken kaikkien rotujen näyttelyssä sunnuntaina 24.8. Ihan hienostihan siinä kävi, arvostelu erinomainen, nuorten luokan ykkönen (osallistujia kaksi) ja kokonaissijoitus urosten toinen, palkinto varaserti. Esiintyminen sujuu kun liikkuminen on kivaa, mutta paikallaan seisominen on sen verran tylsää ettei kovin ryhdikkäästi jaksa kokoajan seistä.. Muutama uusi kuva muuten kuvaboxissa.
Positiivista syksyä kaikille tutuille!
July 24, 2008
Tales from the world traveler
Ruotsin tarina jäi kesken, ja tuloksen listaukset puhuivat vain näyttelyistä. Kuitenkin reissussa oltiin kokonainen viikko! Elämysmatkailua nuorelle kerrylle tällainen maailmanmatkailu, mutta tottuneesta reissaajastahan jo toki puhutaan. Laivamatkat meni jo ihan rutiinilla, vaikka oikeasti laivassa on oltu aiemmin ainoastaan kerran viime kesänä matkalla ahvenanmaalle. Onneksi oma boxi oli turvana mukana, sieltä on rentoa tutkailla ympäröivää maailmaa, oli sitten näyttelypaikalla tai vaikka laivassa. Tukholmassa olimme ystävällisesti saaneet käyttöön paikallisen kerrykaverin asunnon (jossa siis normaalisti asuvat sekä yksi kerry että yksi borderterrieri). Siellä meidän kanssamme asustivat melkein viikon ajan Tiina, Kalle, Arja ja Rosa-sisko. Meinasi olla välillä kyllä kuumat paikat, eikä läähättämisestä meinannut tulla loppua, kun on niin hemaiseva tullut tuosta siskosta. Suvussa kulkee hyvä ulkonäkö, ilmeisesti. Rosan kanssa autoilutkin näyttelypaikoille sujui tosi hyvin ja Rosa sai myös rutiinia autoiluun. (sillä on aiemmin ilmeisesti ollut huonovointisuutta, mutta siitä ei Ruotsissa ollut merkkiäkään)
Näyttelyissähän nuorelle kerrylle oli kaikkein mielenkiintoisinta ne kaikenlaiset ihmeellisen näköiset koirat! Ja että jotkut viitsivät sitten rähistäkin julkisilla paikoilla.. kummallista. Inhottavinta Ruotsin reissussa olivat ne kaksi punkkia, jotka paluupäivänä nahasta nyhdettiin. Vaikka oli myrkkypantakin kaulassa.. Pitkään Ruotsin reissun jälkeen väsytti kumpaakin, mutta onneksi Lotan kesälomaa oli vielä kaksi viikkoa jäljellä. Tämän kesän lomilla onkin sitten nukuttu kotona aamuisin pidempään kuin koskaan aiemmin.. Ei riitä virtaa nuorella kerrylläkään aamuisin ihan samaan malliin kuin pentuna. (Lotan mielestä onneksi!)
Näyttelyissähän nuorelle kerrylle oli kaikkein mielenkiintoisinta ne kaikenlaiset ihmeellisen näköiset koirat! Ja että jotkut viitsivät sitten rähistäkin julkisilla paikoilla.. kummallista. Inhottavinta Ruotsin reissussa olivat ne kaksi punkkia, jotka paluupäivänä nahasta nyhdettiin. Vaikka oli myrkkypantakin kaulassa.. Pitkään Ruotsin reissun jälkeen väsytti kumpaakin, mutta onneksi Lotan kesälomaa oli vielä kaksi viikkoa jäljellä. Tämän kesän lomilla onkin sitten nukuttu kotona aamuisin pidempään kuin koskaan aiemmin.. Ei riitä virtaa nuorella kerrylläkään aamuisin ihan samaan malliin kuin pentuna. (Lotan mielestä onneksi!)
July 12, 2008
Tuloksia Ruotsin näyttelyistä
RESULTS 2008
World Terrier Speciality 2008-07-02
Judge: Cindy Vogels, USA
World Winner BOB
HUCH DINNYESVAROSI DIXI,
Owner: TAJTINE BUROVINCZ KATALIN, HU-3360 HEVES, HUNGARY
Cert - Male
AVALANCHE EIRE-KERRY HERCULE POIROT,
Owner: ANDREW PECHERKIN, RU-111250 MOSCOW, RUSSIA
Uppfödare N N VOLKOVA, RYSSLAND
Cert - BITCH
MC DUFFY'S TRALEE,
Owner: ROSE-MARIE SUNNANVÄDER, BLENTARP SWEDEN
Best Junior Male + Best Junior
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: MELLIN CHARLOTTA, NYKÖPING, SWEDEN
Best Junior Bitch
YVENUS TEXAS STYLE
Owner: YLVA ALPHEIM, HELSINGBORG
Best Veteran
INTUCH NORDUCH MC DUFFY'S BELLE VUE
Owner: SUNNANVÄDER ROSE-MARIE, BLENTARP, SWEDEN
MALE JUNIOR CLASS
1st Excellent
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: CHARLOTTA MELLIN, NYKÖPING, SWEDEN
2nd Excellent
SHYLOCH KICKOFF
Owner: HELGE KVIVESEN / PÅL HAUGE, HALDEN, NORWAY
3rd Excellent
GEIJES CAPTAIN RIO,
Owner: LOTTA KOIVULA, FI-33580 TAMPERE, FINLAND
4th Excellent
CERRONE DU CLOS DE CLAIRDOUET,
Owner: SERGIY VYAZMIN, TURID KVAMME, NO-0958 OSLO, NORWAY
RESULTS 2008
Kerry Blue Terrier World Speciality 2008-07-03
Judge: Keith Lovell, Australia
World Winner BOB
FINUCH SUCH KERRYDOM COURT HERO AT ROLLICKS
Owner: MELLIN CHARLOTTA, NYKÖPING, SWEDEN
Cert - Male
MC DUFFY'S NEW MARKET,
Owner: THELL ANNA-KERSTIN, FALKENBERG
Cert - Bitch
KERZMIN´S ANDANTE,
Owner: SERGIY VYAZMIN, NO-0958 OSLO, NORWAY
Best Junior Male + Best Junior
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: MELLIN CHARLOTTA, NYKÖPING, SWEDEN
Best Junior Bitch
KERZMIN´S ANDANTE,
Owner: SERGIY VYAZMIN, NO-0958 OSLO, NORWAY
Best Veteran
INTUCH NORDUCH MC DUFFY'S BELLE VUE
Owner: SUNNANVÄDER ROSE-MARIE, BLENTARP, SWEDEN
MALE JUNIOR CLASS
1st Excellent
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: CHARLOTTA MELLIN, NYKÖPING, SWEDEN
2nd Excellent
GEIJES CAPTAIN RIO,
Owner: LOTTA KOIVULA, FI-33580 TAMPERE, FINLAND
3rd Excellent
CERRONE DU CLOS DE CLAIRDOUET,
Owner: SERGIY VYAZMIN, TURID KVAMME, NO-0958 OSLO, NORWAY
4th Excellent
SHYLOCH KICKOFF
Owner: HELGE KVIVESEN / PÅL HAUGE, HALDEN, NORWAY
World Terrier Speciality 2008-07-02
Judge: Cindy Vogels, USA
World Winner BOB
HUCH DINNYESVAROSI DIXI,
Owner: TAJTINE BUROVINCZ KATALIN, HU-3360 HEVES, HUNGARY
Cert - Male
AVALANCHE EIRE-KERRY HERCULE POIROT,
Owner: ANDREW PECHERKIN, RU-111250 MOSCOW, RUSSIA
Uppfödare N N VOLKOVA, RYSSLAND
Cert - BITCH
MC DUFFY'S TRALEE,
Owner: ROSE-MARIE SUNNANVÄDER, BLENTARP SWEDEN
Best Junior Male + Best Junior
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: MELLIN CHARLOTTA, NYKÖPING, SWEDEN
Best Junior Bitch
YVENUS TEXAS STYLE
Owner: YLVA ALPHEIM, HELSINGBORG
Best Veteran
INTUCH NORDUCH MC DUFFY'S BELLE VUE
Owner: SUNNANVÄDER ROSE-MARIE, BLENTARP, SWEDEN
MALE JUNIOR CLASS
1st Excellent
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: CHARLOTTA MELLIN, NYKÖPING, SWEDEN
2nd Excellent
SHYLOCH KICKOFF
Owner: HELGE KVIVESEN / PÅL HAUGE, HALDEN, NORWAY
3rd Excellent
GEIJES CAPTAIN RIO,
Owner: LOTTA KOIVULA, FI-33580 TAMPERE, FINLAND
4th Excellent
CERRONE DU CLOS DE CLAIRDOUET,
Owner: SERGIY VYAZMIN, TURID KVAMME, NO-0958 OSLO, NORWAY
RESULTS 2008
Kerry Blue Terrier World Speciality 2008-07-03
Judge: Keith Lovell, Australia
World Winner BOB
FINUCH SUCH KERRYDOM COURT HERO AT ROLLICKS
Owner: MELLIN CHARLOTTA, NYKÖPING, SWEDEN
Cert - Male
MC DUFFY'S NEW MARKET,
Owner: THELL ANNA-KERSTIN, FALKENBERG
Cert - Bitch
KERZMIN´S ANDANTE,
Owner: SERGIY VYAZMIN, NO-0958 OSLO, NORWAY
Best Junior Male + Best Junior
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: MELLIN CHARLOTTA, NYKÖPING, SWEDEN
Best Junior Bitch
KERZMIN´S ANDANTE,
Owner: SERGIY VYAZMIN, NO-0958 OSLO, NORWAY
Best Veteran
INTUCH NORDUCH MC DUFFY'S BELLE VUE
Owner: SUNNANVÄDER ROSE-MARIE, BLENTARP, SWEDEN
MALE JUNIOR CLASS
1st Excellent
NORDJV-07 ROLLICK'S IN THE SPOTLIGHT,
Owner: CHARLOTTA MELLIN, NYKÖPING, SWEDEN
2nd Excellent
GEIJES CAPTAIN RIO,
Owner: LOTTA KOIVULA, FI-33580 TAMPERE, FINLAND
3rd Excellent
CERRONE DU CLOS DE CLAIRDOUET,
Owner: SERGIY VYAZMIN, TURID KVAMME, NO-0958 OSLO, NORWAY
4th Excellent
SHYLOCH KICKOFF
Owner: HELGE KVIVESEN / PÅL HAUGE, HALDEN, NORWAY
Kuvia Ruotsista
Kuvia Riosta Ruotsin näyttelyreissulla kuvaboxissa
Nyt myös uusia kuvia, kiitos Arjan! Vieläkin laitellaan kyllä lisää..
Nyt myös uusia kuvia, kiitos Arjan! Vieläkin laitellaan kyllä lisää..
July 11, 2008
Näyttelymatka
Siitä onkin ihan liian pitkä aika, kun viimeksi kaikelta metsälenkkeilyltä ja koulutustouhuilta kerettiin kuulumisia kirjoitella. Nyt ihan suomeksi, vaikka todella kansainvälinen koiruus olenkin. Haluamme tämän kesän juttuna mainostaa ensimmäistä suurta näyttelyreissuamme, joka olikin oikein iloinen tapahtuma kaiken jännityksen jälkeen. Ruotsissa vietimme miltei kokonaisen viikon heinäkuun ensimmäisellä viikolla, sillä keskiviikkona osallistuimme World Terrier Speciality näyttelyyn, torstaina Kerry Speciality erikoisnäyttelyyn ja lauantaina vielä World Winner 2008 eli maailmanvoittajanäyttelyyn Tukholmassa. Siinä riitti nuorella pojalla ihmettelemistä, ylipäätään koko näyttelytouhussa ja erityisesti siinä erilaisten koirien vilinässä.
Kaksi ensimmäistä näyttelyä järjestettiin mukavalla nurmikentällä ulkotiloissa ja maailmanvoittajanäyttely Tukholman messuhallissa. Erityisesti ulkona oli helppo nuuskutella muiden jättämiä viestejä! Aurinko ja pilvet vaihtelivat, mutta sateelta onneksi välttyttiin. Väittäisin kyllä, että vähemmälläkin harjaamisella ja puunaamisella näyttelyistä selvittäisiin, kun on kyseessä kuitenkin näinkin komea ja charmikas koira. Emäntä oli ylpeä sijoituksista, terrierinäyttelyssä junioriluokan kolmas ja erikoisnäyttelyssä luokan toinen.
Kirjoitan lisää matkakokemuksista vielä tällä viikolla, lupaan! Nyt kuitenkin naapurin suursnauteri tyttöystäväni odottelee jo oven takana, taas päästään metsäretkelle!
Kaksi ensimmäistä näyttelyä järjestettiin mukavalla nurmikentällä ulkotiloissa ja maailmanvoittajanäyttely Tukholman messuhallissa. Erityisesti ulkona oli helppo nuuskutella muiden jättämiä viestejä! Aurinko ja pilvet vaihtelivat, mutta sateelta onneksi välttyttiin. Väittäisin kyllä, että vähemmälläkin harjaamisella ja puunaamisella näyttelyistä selvittäisiin, kun on kyseessä kuitenkin näinkin komea ja charmikas koira. Emäntä oli ylpeä sijoituksista, terrierinäyttelyssä junioriluokan kolmas ja erikoisnäyttelyssä luokan toinen.
Kirjoitan lisää matkakokemuksista vielä tällä viikolla, lupaan! Nyt kuitenkin naapurin suursnauteri tyttöystäväni odottelee jo oven takana, taas päästään metsäretkelle!
March 11, 2008
About Captain Rio
I am the fearce captain Rio, the pirate captain of Atala (Tampere, Finland). In my command there is also the ship assistant whom deliveres my food and cares for my every need. She also boosts up my confidence by reminding me what a beautiful and nice dog I am. Lately I've been taken intrest in rabbits and chase them evey chance I get... They annoy me, just hopping around in MY woods! Every now and again I do listen to my assistant and we even take classes in obedience, she is coming around and sometimes we understand each other.
This winter has been extremely dark and snowless in Finland. This is why these sunny and snowy easter holidays came as a pleasant surprise. We are enjoying long walks again and my paws stay cleaner!
Happy Easter time to ya all, chase all the bunnies you can find!! (I'm sure I will.)
This winter has been extremely dark and snowless in Finland. This is why these sunny and snowy easter holidays came as a pleasant surprise. We are enjoying long walks again and my paws stay cleaner!
Happy Easter time to ya all, chase all the bunnies you can find!! (I'm sure I will.)
March 10, 2008
Kerryt
Wikipedia tietää kerrynterriereistä seuraavaa:
Kerrynterrieri (Kerry Blue Terrier) on Irlannissa kehittynyt koirarotu. Se on Irlannin kansalliskoira.
Kerrynterrieri on kehittynyt Irlannin maalaisväestön käytössä olleista koirista, joista syntyi myös toinen rotu, vehnäterrieri. Alkuperäiset koirat olivat maaseudun yleiskoiria, jotka toimivat lampaiden ja karjan kokoajina, torjuivat tuhoeläimiä, vahtivat taloa ja noutivat ammutun riistan. Sininen kerrynterrieri eriytyi omaksi muodokseen ja tunnustettiin myöhemmin virallisesti roduksi.
Kerry on rakenteeltaan vankka, sen sininen turkki on helppohoitoinen. Luonne on ihmisystävällinen, iloinen, toimelias ja helposti oppiva, sillä se on miellyttämishaluinen. Terrierinä se on kuitenkin aika ajoin itsepäinen.
Kerryn pennut syntyvät mustina. Väri muuttuu joillakin jo pikkupentuna, toisilla vasta kolmevuotiaana. Turkki on silkkimäinen, pehmeä, laineikas. Siitä ei irtoa karvaa.
Kerryt ovat terveitä ja pitkäikäisiä ja säilyttävät iloisen ja vilkkaan luonteensa pitkään. Perinnöllisiä sairauksia ei juuri ole. Jonkin verran on tavattu lonkkaniveldysplastiaa, joka ei kuitenkaan haittaa kevyen koiran elämää. Kasvaimia kerryllä on hiukan enemmän kuin muilla roduilla.
Kerrynterrieri on kehittynyt Irlannin maalaisväestön käytössä olleista koirista, joista syntyi myös toinen rotu, vehnäterrieri. Alkuperäiset koirat olivat maaseudun yleiskoiria, jotka toimivat lampaiden ja karjan kokoajina, torjuivat tuhoeläimiä, vahtivat taloa ja noutivat ammutun riistan. Sininen kerrynterrieri eriytyi omaksi muodokseen ja tunnustettiin myöhemmin virallisesti roduksi.
Kerry on rakenteeltaan vankka, sen sininen turkki on helppohoitoinen. Luonne on ihmisystävällinen, iloinen, toimelias ja helposti oppiva, sillä se on miellyttämishaluinen. Terrierinä se on kuitenkin aika ajoin itsepäinen.
Kerryn pennut syntyvät mustina. Väri muuttuu joillakin jo pikkupentuna, toisilla vasta kolmevuotiaana. Turkki on silkkimäinen, pehmeä, laineikas. Siitä ei irtoa karvaa.
Kerryt ovat terveitä ja pitkäikäisiä ja säilyttävät iloisen ja vilkkaan luonteensa pitkään. Perinnöllisiä sairauksia ei juuri ole. Jonkin verran on tavattu lonkkaniveldysplastiaa, joka ei kuitenkaan haittaa kevyen koiran elämää. Kasvaimia kerryllä on hiukan enemmän kuin muilla roduilla.
First time for everything
Testing what this Blog business is all about.. Planning to publish some terrier-related material on this site since the dog is my master. ;) Might even get carried away in analysing other current events in international politics or peoples' behaviour in general, you never know.
Subscribe to:
Posts (Atom)
