Näyttelykausi avattu vuodelle 2009

Vierähti viikko ennenkuin sain aikaiseksi kirjoittaa näyttelystä tänne. Olimme siis viime viikonloppuna (18.4.) Corkissa All Breed Championship Show:ssa esittelemässä suomalaista kauneutta ja asennetta.. =) Olin etukäteen täysin turhaan huolehtinut vieläkö Rio muistaa miten näyttelyissä käyttäydytään ja mitä siellä tehdään. Se tuntui muistavan hyvinkin ja käyttäytyi tosi hienosti.

Koiria oli nurmikentällä paljon, mutta kerryjä vain kolme. Ilmeisesti paikalliset kasvattajat olivat keskustelleet keskenään ja tiesivät ettei uroksia kannattanut tuoda.. Mistäs minä sen olisin tiennyt, joten meitä oli sitten vain kaksi urosta, Rio ja nuorempi (musta) uros tuomarin oman koiran poika.. Rio sai erinomaisen arvostelun (ei kyllä annettu mitään kirjallista arvioita, vai.n kortti, johon oli ruksattu Excellent) ja voitti avoimen luokan, jossa se oli ainoana uroksena.. Sen sijaan paras uros-titteli ja serti hävittiin tietenkin tälle toiselle. Toinen uros (Glenfitor O'Maoileoin) voitti myös rodun parhaan, vaikka vastassa oli oikein hieno ja värinsä vaihtanut narttu.. Opinpa taas uutta koiranäyttelyiden maailmasta. Ei pidä viedä tuomareille, joiden omia kasvatteja voi olla mukana. Harjoitusta onneksi ja mukava päivä, ei edes satanut lainkaan. Olin myös tyytyväinen Rion trimmiin. Ihan ensimmäistä kertaa olin itse laittanut sen näyttelyyn. Aiemminhan olen sille kyllä kotitrimmejä tehnyt, mutta näyttelyihin joku muu.

Sain kyllä hieman apuja, mutta vasta kehän jälkeen. Nimittäin Irisblue-kennelin Hugh Jordan (jonka narttu Irishblue hot N bothered oli ainoa narttu näyttelyssä) jutteli minulle pitkään näyttelyn jälkeen ja antoi pari vinkkiä Rion trimmistä. Kehui kyllä et se oli ihan hyvin laitettu (näin aloittelijaksi) mutta takajaloista ja kyljistä olin jättänyt hieman liian "pörröiseksi".. Osittain tietoisesti, sillä tottumaton silmä on sitä mieltä, että hieman karvaa saisi jäädä kylkiin antamaan "lisää kroppaa" koiralle. No, opin kokoajan! =)

Hugh oli todella mukava ja kyseli olemmeko ilmoittautuneet kerryjen erikoisnäyttelyyn Dublinissa Euroopanvoittajanäyttelyn yhteydessä. Lupasin ilmoittaa Rion sinne. Täällähän on kilpailevia yhdistyksiä, joten kerryjen rotunäyttelyitä järjestetään itseasiassa kaksi samana päivänä, ovat peräkkäin. Heidän yhdistyksensä näyttely on tämä jälkimmäinen. Olin ajatellut mennä vain aamun näyttelyyn, mutta Corkin reissulta palattuani ilmoitin Rion niihin molempiin. Samahan se, jos kerran jo Dublinissa ollaan sinä päivänä! Olen myös varannut hotellin Dublinista tuolle toukokuun viimeiselle viikonlopulle. Se onkin meidän seuraava näyttelymme. Tässä välissä on 10.5. (siellä äitienpäivä, täällä sellainen on jo ollut maaliskuussa) on meidän omalla kylällä Claregalwayssa harjoitusnäyttely. Sinne menemme ihan huviksemme viettämään sunnuntaipäivää. Kuvat näyttelystä laitan tuonne kuvaboxiin!!

Nyt menen laittamaan lounasta, kun aamusta tänään olimme jo treenaamassa agilityä ja tottelevaisuutta koirakoulussa.. Rio lähettäisi terveisiä tuolta lattialta jos osaisi..

Karhunpennusta kerryksi

Pääsiäisvapaat on ohitse, vaikka täällä niitä vapaita ei niin paljon ollutkaan, pitkäperjantaikin oltiin normaalisti töissä. Sentään siis maanantai vapaa eli hieman pidempi viikonloppu. Keli oli mitä loistavin, tietenkin yllättävillä sadekuuroilla kuitenkin höystettynä. Rio sai kunnolla liikuntaa, yhtenä päivänä oltiin rannassa, toisena lenkillä tuolla yhdellä kukkulalla, jossa "pururata" menee ylös toista reunaa ja tulee toista alas. Pääsiäismaanantaina meillä olikin tyttökerry kylässä! Ja Rion silmät pyörivät ihastuksesta kuin hedelmäpelissä.. Se meni kyllä raukka aivan sekaisin kevättunteistaan. Lucy tuli meille leikkimään ja trimmiin. Sen omistajat olivat nähneet Rioa lenkillä ja tulivat kysymään kuka sitä trimmaa. Heillä oli aiemmin ollut tapana viedä Lucy jollekin "trimmaajalle" (joka ei ollut ilmeisesti kerryjä nähnytkään) noin puolen vuoden välein ajeltavaksi koneella. Siis ihan trimmerillä oli ajeltu täysin lyhyeksi, tasaisesti joka puolelta.. tietenkin esim. parta myös ajettu pois. Oli koira kyllä niin raukan näköinen, että enpä ole tuollaista kerryä ennen nähnytkään... Laitan tuonne kuvaboxiin ennen ja jälkeen kuvat, melkoinen ilmestys oli karvakasa.

Lisäksi karvaa lyhentäessä löytyi esimerkiksi, että sen hännän oli typistänyt myöskin joku täysin kerryistä tietämätön, ja aivan päin prinkkalaa. Häntää oli jäljellä ainoastaan ihan pieni töpö, kuten spanielilla. Koska se oli niin lyhyt, niin suunta ei suinkaan ollut selän päällle taikka ylös vaan suoraan alaspäin, saaden ihan koko takaosan vaikuttamaan luiskamaiselta. Todella sääli!! Lucy on perhekoira, mikä tarkoittaa lasten sitä paljolti käsittelevän. Se ei osaa seistä paikallaan eikä ilmeisesti juuri muitakaan käskyjä ja saa herkkupaloja ihan jatkuvasti. Siksi siis karvan lyhentämisenkin jälkeen oli tyttö kyllä melkoisen pyöreä muodoltaan. Jätin kyllä karvan pidemmäksi kuin kerry olisi vaikka näyttelyyn pitänyt laittaa, koska toivoivat sen olevan "edelleen pehmeä ja kihara, kuten Rio" (jota ei ole trimmattu nyt neljään viikkoon) No, pääsivät leikkimään kuitenkin keskenään ja toivottavasti uusi tyttöystävä tulee toistekin leikkimään Rion kanssa. Kas tässä kuvatodistetta karhunpojasta, tunnistaisitko rodun jos et tietäisi:

Kevätaurinko ja silti pitää palella

Jees, olemme muuttaneet! Uusi asunto on tosi kiva, Rion mielestä etenkin portaat on tosi jännät. Niitä on hyvä viilettää edestakas aina sillointällöin jos on liikaa energiaa.. Vielä tosin on kylmä, kun lämmitykset on täällä olleet pois päältä jonkin aikaa edellisen vuokralaisen muuton jälkeen. Hieman kesti hoksata miten tuo systeemi toimii eli miten ne saa päälle ja siksi ensimmäinen yö meni kyllä tosi kylmissä merkeissä vaatteet päällä peiton alla. Nyt on patterit lämpiminä eli paremmalta vaikuttaa jo. Lauantaipäivä on ollut tosi upea ja aurinkoinen. Oltiin tottelevaisuuskoulutuksessa aamupäivällä ja ihan hyvin Rio muistaa oppimansa, jos malttaa keskittyä. Muistin virkistämiseksi hypättiin pari agility-estettä tunnin lopuksi ja Rio pääsi leikkimään vapaana Kylie-kelpien kanssa. Saivat siis juosta oikein kunnolla.

Nyt laitellaan tavaroita paikoilleen pikkuhiljaa ja käydään vielä iltapäiväkävelyllä rannassa. Viime viikonloppuna päästiin muuten todistamaan elämän ja syntymän ihmeitä. Lenkillä siis laitumen ohi mennessämme oli lehmä juuri vasikoinut ja pieni oli vielä ihan kalvojen peitossa. Emo sen nuoli puhtaaksi ja se toikkaroi koivilleen ensimmäistä kertaa. Maito ei meinannut löytyä ihan heti, vaikka mamma sitä oikeaan suuntaan töni. Vasikka tuntui lähinnä laittavan vastaan ja ihmettelevän miksi heti tönitään. Jonkinaikaa siis katselimme Rion kanssa tuon eläinlapsen ensimmäisiä hetkiä ja sitten jatkoimme matkaa.