Pimeältä vihreältä saarelta

Hupsista, kun jäi pitkäksi aikaa blogin päivittäminen. Tarvitsee taas ottaa niskasta kiinni ja ruveta päivittämään useammin näin syysaikaan. Kesäkuukausina sattui ja tapahtui niin paljon ettei ehtinyt blogia kirjoitella. Kuitenkin muutamaltakin eri henkilöltä on saatu palautetta blogin hiljaisuudesta, joten uskon että tätä joskus luetaankin.

Olemme eläneet mukavan kesän, vaikka kovin aurinkoinen se ei ollutkaan. Sateita tietenkin tällä saarella odotettiinkin, mutta myös Suomen loman kahdesta viikosta taisi kaksi päivää olla kuivia.. Sielläkin kävimme siis kääntymässä ja ensimmäistä kertaa lentomatkailemassa koiran kanssa. Suomeen päin sujui kaikki hienosti ja Rio matkusti oikein hyvin. Saarille sen sijaan onkin hankalampi tuoda koiria, kun ne pitää lähettää matkaan rahtiterminaalista ja Lontoossa nouto tapahtuu jostain hyvin kaukaa lentoaseman terminaaleista. Siellä jossain teollisuusalueella siis seikkailin etsimässä paikkaa, josta koiran voi vastaanottaa. Paljon tarvittiin papereita ja allekirjoituksia ennenkuin sen sieltä sai. Tietenkään ei tarvitse edes mainita ettei lysti ollut edullista. No, Rio pääsi leikkimään erityisesti Stella tyttöystävän kanssa ja kävimme yhdessä näyttelyssäkin. Näyttelypäivä ei ollut kuitenkaan meidän päivämme ja Rio sijoittui kerryuroksissa toiseksi.

Kesän jälkeen olemme saaneet seuraa kotiinkin, kun uusi ihminen muutti meille. Rion kanssa kaikki on sujunut hienosti, se on ottanut uuden ihmisen omakseen, mutta selvästi vielä on sitä mieltä ettei totteleminen ole välttämätöntä ellei oma emäntä käske. Kesän aikana täällä Irlannissa kävimme vain kahdessa näyttelyssä, joista toinen oli suuri tapahtuma "All Terrier Show" Dublinissa. Siellä emme sijoittuneet, mutta arvostelu oli kuitenkin erittäin hyvä. Toinen näyttely oli taas ihan pieni paikallinen näyttely ja Rio taas toisena.. Sijoitus alkaa tulla tutuksi.. ;)

Keväällä saatu uusi asunto on kyllä loistava, viihdymme edelleen hienosti! Takka on näin viileään syysaikaan oikein mukava ja tunnelmallinen. Keittiö taas on suuri ja kivilattiainen, Rion oma huone silloin kun ihmiset ovat töissä. Naapurin kultaisennoutajan kanssa edelleen haukutaan, kun tavataan, mutta sen vaarallisempia tilanteita ei sen kanssa onneksi ole päässyt syntymään. En edelleenkään ymmärrä tätä "kaikki koirat pihalle vapaasti juoksentelemaan, vaikka tielle" tyyliä. Monesti olemme lenkeillä joutuneet kääntymään kotiinpäin suunniteltua aikaisemmin juuri siksi, että teillä juoksentelee vapaana toisia uroskoiria.

Kerry ja vehnäterrierikerhon lehteen olen kirjoittanut pari kertaa Rion kuulumisia täältä ja saanut ihan kivaa palautetta jutuista. Agilitytreenejä olemme jatkaneet ja ne alkavat sujua oikein hyvin. Kolmen eri koiran kanssa olemme treenailleet ja Rio alkaa pikkuhiljaa pysyä jo minun mukana, vaikka olisi tyttöjä lähistöllä.. Tuntuu tykkäävän hyppäämisestä ja se on hyvä liikuntamuoto energiselle nuorelle koiralle.

Jatkan taas myöhemmin täältä sateisista tunnelmista, lupaan ettei siihen mene kuukausia!