Koirankoulutusta ja sadepäiviä

Hip heijakka, on vierähtänyt kummasti taas aika edellisestä tekstistä. On siis aika kirjoittaa, että olemme paitsi hengissä myös oikein hyvissä voimissa! Uusi asunto on niin kiva, että en lakkaa sitä ihmettelemästä. Kiireisinä meitä on pitänyt ihan vain "koiraperheen arki". Rion kanssa on touhuttu kaikenlaista, agilitya olemme käyneet parina kertana treenaamassa ja sehän alkaa sujua harjoituskertoihin nähden hienosti. Rio menee innokkaasti putkiin ja hyppiihän se mitä tahansa.. pujottelua se ei vielä hoksaa, mutta ei mikään koira parilla harjoituskerralla. Alue on siitä hyvä, että tuon koirakoulun agi-radan saa varata ihan itselleen, jolloin siellä pääsee aidatulla alueella turvallisesti harjoittelemaan koiran kanssa. Meillä kun se keskittyminen menee muihin koiriin, jos niitä on näköpiirissä.

Harjoitusnäyttelyssä myös käytiin, omalla kylällä järjestetyssä pienessä näyttelyssä. Onneksi sattui kaunis sunnuntaipäivä, niin kivahan siellä oli nurmikentällä olla auringossa. Rio osallistui ainoana kerrynä terriereiden "keräilyerään" eli luokkaan "muut terrierit". Senhän me tottakai voitimme kirkkaasti, kun eihän trimmaamattomasta skotlanninterrieristä ole mitään vastusta.. Mutta terrierien ryhmää emme enää voittaneet vaan se meni Airendalelle, joka olikin ihan komea ja jopa trimmattu! Pienessä näyttelyssä näki kyllä kaikenlaista yrittäjää.. toisilla koirat viimeisen päälle laitettuna, toisia tuskin koskaan harjattu. Leikkimäänkin on Rio päässyt kun käytiin "metsä"lenkillä (on siellä puita) työkaverin vaimon ja hänen kahden koiransa kanssa. Rio nautti, kun pääsi juoksemaan kunnolla airendalenartun ja dalmatialaisen nartun kanssa.

Kotona meillä onkin ollut aina vähän väliä toistuva tämä ongelma reviiristä.. Nimittäin se lähimmän naapurin kultainennoutaja edelleen juoksentelee vapaana pitkin pihoja ja käy haukkumassa jopa meidän omalla ovella. Yhtenä viikonlopun päivänä, kun olin lenkille lähdössä ja oven avatessani se tuli siihen oven eteen haukkumaan (taas), tuli naapurin mies hakemaan koiransa pois ja kysyi saisiko tutustuttaa koiria toisiinsa. Selitti kuinka on lukenut koirien käyttäytymisestä jne.. No, hän kävelytti ensin Rioa omassa pihassa, haki sitten omansakin hihnaan ja käveli niiden keskellä, aina välillä komentaen istumaan tms. Hyvin se meni ja lopulta harjoitusten jälkeen istuivat vierekkäin nätisti pihassa. Luulin jo, että ongelma on ainakin pienentynyt. No eihän näin tietenkään.. Seuraavalla viikolla lenkiltä tullessamme naapurin koira taas seurasi meitä haukkuen ja Riohan tietenkin siihen vastasi, joten minä lähinnä revin Rioa remmissä kotiovea kohti muutenkin työpäivän jälkeen väsyneenä. Naapurin mies sitten tulee pihalle ja alkaa selittää minulle miten ei kannattaisi kiristää hihnaa, kun se aiheuttaa vain painetta koiralle.. (juu juu, normaalitilanteessa niin, mutta kun toinen seuraa haukkuen) Hän sitten kysyy saako ottaa Rion ja ottaa remmin minulta ja laittaa Rion istumaan, sitten hitaasti kohti ovea lyhyissä pätkissä. (ja tottakai hänen oma koiransa ei enää hauku, kun omistaja on siinä ja tämä taas johtaa siihen, että Rio rauhoittuu). Tästä seurauksena miehen analyysi tilanteesta oli että RIO on "jo paljon parempi". (Kun hän on sitä noin viisi minuuttia "kouluttanut", minä kaksi vuotta eikä edelleen ole poistettu ongelmaa siitä, että hänen koiransa on se joka meitä seuraa vapaana haukkuen). Just. Minulla kiehahti enkä tiedä enää miten nätisti seuraavalla kerralla ilmaisen, että se koira omaan pihaan taikka pian on poliisit pihassa.. ;)

Tällaisia "maailman tehokkaimpia koirankouluttajia" täällä meillä naapurissa on. Viidessä minuutissa tottelee kaikki muut paitsi oma koira. (siis heidän omansa ei esimerkiksi tule kutsuttaessa sisälle vaan jahtaavat sitä päivittäin pihassa joidenkin herkkujen kanssa)

No joo, nyt muihin asioihin ja palataan!