Tilannekatsaus

Lisaisin viela asken kirjoittamaani tekstiin, etta viime viikonloppuna lisaksi liityin jaseneksi siihen aiemmin mainostamaani kuntosalijuttuun ja kavin uimassa seka saunomassa. Nyt saa uimaan, salille ja saunomaan menna koska tahansa! Tammikuussa alkaa uusi pilates kurssi, sita odotellessa.. Samoin viime viikonloppuna annoin pois vuokrahevosen eli nyt paasin eroon siita jokapaivaisesta stressista, joka liityi sen liikuttamiseen, kun ei ollut aina varmaa paaseeko sinne ratsastamaan vai joutuuko hevonen seisomaan tallissa. Myos Riolle jaa enemman aikaa, paastaan kunnon lenkeille.

Edelleen tarkea asia on se, etta olen loytanyt seka elaintarvikeliikkeen, josta saa koiratavaroita, luita jne. etta hevostarvikeliikkeen. Hevosliike on ilmeisesti Galwayn ainoa. Sita pitavat siskokset ovat lisaksi taalla harvinaisia kouluratsastajia! =) Sellaista, nyt kiidan taas ostoksille viileaan, mutta aurinkoiseen ja kuivaan ilmaan. Mukavaa joulunodotusta sinne lumen keskelle pohjoiseen!

Joulutunnelmaa?

Niin se vaan viilenee keli saarellakin. Nyt on pari paivaa ollut tosi kylma ja viime yona oli ollut pakkasta kolme astetta! Aamulla oli maa kuurassa ja autot tiiviistii jaassa. Taallahan ei olla kuultu niinkin yksinkertaisesta keksinnosta kuin skrapa, vaan jokatoisessa pihassa seistiin vedenkeittimen kanssa.. nimittain kippaavat kiehuvaa vetta tuulilasille, etta paasee lahtemaan toihin. Se on aika huvittavan nakoista kylla.

Galwayn keskusta on saanut jouluvalot ja ne ovatkin varikkaat! Ennemmin koristelu on taalla amerikkalaistyylista kuin suomalaisen hillittya.. Taloustilanteesta kirjoittelu ja ostovoiman vahenemisen uhka on saanut kauppiaat kilpailemaan hinnoilla ja on melkoiset joulualennukset juuri nyt hinnoissa.

Syysta ja toisestakin en edelleenkaan ole saanut sita nettiyhteytta kotiin, joten kuvamateriaalia odotellaan viela. Rio on paassyt tekemaan laheista tuttavuutta paikallisten nelijalkaisten kanssa, nimittain oli tuossa yhtena iltana aivan kosketusetaisyydella yhden lehman kanssa. Se kun aina innokkaasti menee jokaiselle portille tarkastamaan onko siella elaimia, niin yksi rohkea nuori hieho tuli portille nuuhkimaan Rioa. Siina vaiheessa Rio katsoi parhaaksi vaistaa, kun lehma yritti nuolaista sita isolla kielellaan.. Hupaisan nakoista oli kylla.

Viikot menevat nyt tosi nopeasti, kun on toissa arkisin! En taida olla Finnairia lukuunottamatta ollut toissa tallaisessa paikassa, jossa paivat menisivat niin nopeasti. Kun on paljon vaihtelevaa tekemista, niin aika kiitaa. En olekaan blogissa viela hehkuttanut sita tyopaikan ruokalaa, joka on aivan loistava! Firma sponsoroi sita niin paljon, etta syominen on tosi halpaa. Esimerkkeja hinnoista: Keitto (itsetehtya, aina sosekeitto) 30 senttia, kolmioleipa (kunnon taytteella, esim kanaa, ei niinkuin siella siwassa myytava kuiva kannikka) on 60 senttia.. Lammin ruoka, esim lohta taikinakuoressa, perunoiden ja vihannesten kanssa 3,50 e taikka eilinen lammas-curry-intialaistyylinen kastike riisin kanssa 1,80e.. Eli ei nalka paase yllattamaan eika toihin kannata evaita kantaa. Aamuisin on tuoreita croissantteja, yhdessa teen kanssa hinta on 70 senttia! =)

Ei hyvää jos ei jotain huonoakin..

Aloitin tuossa viimeksi analysoimaan syitä miksi Irlannissa on mukava asua. Se ei toki tarkoita, että täällä kaikki olisi auvoisaa taikka että kaikki sujuisi hyvin jatkuvasti. Eilinen maanantai oli taas todella maanantai, eli kaikki meni jollain lailla pieleen..

Täällä moni asia on "hieman sinnepäin". Esimerkiksi vuokra-asunnossani on imuri, mutta ei sillä kyllä mitään tee, kun sen imuteho ei riitä nostamaan hiusta lattialta.. Pesukone vaatteille on, mutta se on vanha ja lingotessaan pitää uskomattoman kohtauksen, ääni on sietämätön ja saan pidellä konetta paikallaan sen hyppiessä kuin hullu. Eli olen havainnut, että vain pienintä mahdollista linkouksen kierrosmäärä-säätöä voi oikeasti käyttää (silti pitää koneesta pitää kiinni). Sehän on taas täällä hieman ongelmallista, kun vaatteet jäävät sitä kosteammiksi mitä huonommin lingottu, ja huoneessa kuivatus on melkoisen tehotonta näillä ilmankosteuksilla.

Byrokratiaongelmia kai ulkomaisena aina kohtaa, minulla se ilmeni pankkitilin avaamisen ongelmana ja nyt nettiyhteyden avaaminen on vain kestänyt ja kestänyt. Myöskään verotoimisto ei ole lähettänyt lupaamiaan tietoja työnantajalle, joten ne eivät kai ehdi ensimmäisen palkan verotukseen. Täälläkin on käytössä jokin veroprosentti, jota sovelletaan kun verotustietoja ei vielä ole, mutta siis ilmeisesti se on normaalia korkeampi.

No, eiliseen maanantaihin kuului mm. se että kaupassa on oikein kätevä automaatti, joka täyttää sinulla jo olevia vesipulloja ettei aina osteta uusia muovipulloja. Hyvä idea ja ekologista! Mutta kun pääsin sinne tyhjien kanssa, se ei toiminut. Eipä tietenkään. Hanasta täällä ei vettä kannata juoda ja huomaa sen jo hajusta taikka koostumuksesta ettei sitä huvita juomiseen käyttää.

Eilen myös menin tallille ratsastaakseni. Hevosella ei ole omaa satulaa, vaan lainaan tallin omistajan satulaa. Kun pääsin sinne, joku toinen oli tietenkin tuolla satulalla ratsastamassa ja kun lopetti, maneesissa alkoivat ponitunnit eli sinne ei enää voinut mennä..

Pieniä vastoinkäymisiä on siis jatkuvasti ja joskus ne tuntuvat vaikeammilta, kun tuuli on kovaa ja lyö rankkasateen tai tihkun vasten naamaa. Mutta silti on mukavaa, että lämpötila on ollut viikon verran lämpimämpi kuin lokakuun aikana eli ei tarvitse pakkasessa kärvistellä! Päivisin lämmintä on ollut noin 12-14 asteen verran.

Ja lauantaina Lotta pääsi ensimmäistä kertaa Nurmijärveltä lähdön jälkeen saunaan!! Ilokseni huomasin, että ihan asunnon lähellä olevassa hotellin uima-allas/kuntosali -liikuntakeskuksessa on aivan hyvä suomalainen sauna. Kyllä oli mahtavaa päästä saunaan. Siellä on myös höyrysauna ja lämmin poreallas, jotka lämmittävät sateisessa ilmassa kivasti. Liikuntakeskukseen tulee liittyä jäseneksi, mutta jäsenyydellä saunaa, allasta ja kuntosalia saa käyttää milloin haluaa, lisäksi siellä on viikottain erilaisia jumppatunteja. Ajattelin aloittaa tammikuusta taas pilateksen. Liikunnallisia terveisiä siis täältä sateesta sinne pimeyteen!

Erilaista elämän menoa

Lotta kun on päässyt töihin, ovat ääkköset ilmestyneet takaisin blogiin.. Työpaikan koneella näitä voi siis käyttää, sen verran kuin työkonetta uskaltaa tällaisiin asioihin ylipäätään käyttää. Uusi elämä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja on tullut paljon asioita vastaan, joita muistin viimeksi täällä asuessani tavanneeni, mutta myös paljon uusia tai jo unohtuneita ihan pikkuasioitakin on tullut eteen. Koitan muistaa kertoa myös niistä pienistä asioista, jotka arjessa tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta joista koostuu viihtyminen tietyssä ympäristössä. Tämä asia ylipäätään tuli mieleen, kun tapasimme suomalaistyttöjen kanssa ja keskustelimme suomalaisesta yhteiskunnasta. Yksi suurimmista syistä siihen, että halusin sieltä lähteä oli suomalaisten välinpitämättömyys, joka näkyy sairaanhoidossa, liikenteessä, työpaikoilla jne. Yksi täällä sairaanhoitajana työskentelevistä kertoi huomanneensa eron konkreettisesti esim siinä, että Suomessa tehohoidossa olevan kuollessa (jos siis vaikka irrotetaan laitteista) ei toivota omaisten olevan läsnä. Se voi kuulemma olla aika pahannäköistä. Täällä ei missään nimessä irroteta ellei perhe ole läsnä ja jos joku on päässyt kuolemaan äkillisesti, kysyvät irlantilaiset aina hoitajilta, että olithan siinä vieressä ja pidit kädestä kiinni.

Tuo nyt oli aika rankka esimerkki, mutta otetaan sitten näitä muita pienempiä: liikenne täällä on todella vilkasta, etenkin Galwayn keskustassa ja työmatkaruuhkassa. Suurimmassa osassa risteyksiä on stop-merkit eli tiellä suoraan ajavien ei tarvitse väistää tielle tulevia. Kuitenkin erittäin usein suoraan tulevat autot päästävät kääntyviä eteensä. Siitä ilmaistaan vilkuttamalla valoja tai tööttäämäällä "mene vaan". Pelästyin monta kertaa alkuun sitä tööttäilyä, kun suomalainen ei todella tööttää kenellekään muuten kuin negatiivisessa mielessä "senkin törppö, pois alta". Liikenne täällä sujuu huomattavasti paremmin, vaikka kyllä sekavalta vaikuttaakin ja ajavat välillä miten sattuu. Eihän täällä pääsisi koskaan tielle, jos ajettaisiin kuten Suomessa. (Tai vielä pahempaa, kuten Tampereella)

Toinen positiivinen asia on ihmisten huomioiminen tavatessa. Täällä lenkillä vastaantulevat moikkaavat, hymyilevät ja jokainen töissä vastaantuleva kysyy aamulla mitä tänään kuuluu. On ihan eri tunnelma kuin suomalaisella työpaikalla aamun pimeydessä.. (tai ainakin siis oman kokemukseni mukaan niillä työpaikoilla, joilla minä olen ollut) Samoin vaikkapa tallinpitäjä ei kulje ärsyyntyneennäköisenä ympäriinsä miettimässä ettei kukaan ymmärrä kuinka rankkaa työtä tallin pitäminen on.. Mark sen sijaan hymyilee kaikille, viheltelee ja ottaa rennosti vaikka mitä tapahtuisi. Hänellä on myös aikaa kysyä mitä juuri kunkin asiakkaan hevoselle kuuluu, vaikkakin ihan hetkeksi pysähtyisi.

Tässä siis aloitus sille, miksi haluan asua Irlannissa.. näitä pikkuasioita on paljon lisää ja jatkan tästä seuraavissa viesteissä. Nyt hyvää viikonloppua!

Weekend Feelings

Olipa todella kurja keli koko viikonlopun! Tanaankin sunnuntaina herattiin ukkoseen ja iltapaivalla kesken lenkin meidat yllatti raekuuro. Sita puuskaista syystuulta tuskin tarvitsee edes mainita.. Mutta lauantai oli oikein mukava, ratsastuksen ja koiralenkin jalkeen lahdin kaupungille ja tapasin pubissa muiden suomalaisten tyttojen kanssa. Meita oli yhteensa viisi, kaikki asuvat Galwayssa eri syista ja tyoskentelevat eri paikoissa. Anu ja Piia ovat sairaanhoitajia, Janika tekee vaitoskirjaa yliopistolla ja Juliana tyoskentelee lasten kanssa. Oli mukava ilta ja meilta tultiin monta kertaa kysymaan mista oikein olemme, kun puhua palpatimme suomeksi. Varmasti tullaan olemaan yhteyksissa taalla jatkossa enemmankin. Julianan ja Anun kanssa olin jo tassa parin viikon aikana ehtinytkin tavata muutaman kerran. Viimeksi taalla asuessani ja opiskellessani en halunnut tavata ketaan suomalaisia, vaan irkkuja, lahinna kai kielen takia ja tutustuakseni paikallisiin tapoihin. Nyt kun Galway on jo tutumpi paikka, on ihan kiva et on suomalaisia kavereita taalla.

Niin ja tanaan tosiaan loysin uuden nettipaikan! Eli nyt kirjoitan yhden videovuokraamon tiloissa, tama on ihan asunnon lahella, mutta en ollut tiennyt taalla olevan tietokoneitakin. Taidan ottaa tuosta mukaan illaksi jonkin elokuvan. Televisiotahan minulla ei taalla ole, joten olen kuunnellut jatkuvasti radiota ja lukenut jo mukaan ottamani kirjan. Pitaisi ostaa lisaa kirjoja taikka kayda kirjastossa.

Kavin myos tutustumassa ihan kampan lahella (kavelyetaisyys) olevaan kuntosaliin ja heidan jasenyysehtoihinsa. En siis ole viela liittynyt, mutta liityn kylla kunhan kerkian. Siella ehtii kayda paremmin sitten kun en enaa kay ihan joka paiva tallilla. Niilla on siella ihan kunnollinen sauna! Ja myos hoyrysauna, uima-allas ja poreallas.. kerran viikossa on esim pilatesta, josta kylla pitaa maksaa erikseen.

Kiitos taas kaikille teille, jotka olette olleet yhteydessa ja lahettaneet viesteja! On ollut mukava niita saada ja kuulla, etta tata blogiakin luetaan. Olen tainnut ennenkin kiittaa, mutta silti kiitan uudelleen, koska tosiaan on kiva saada viesteja Suomesta.

Sateisin terveisin, Lotta (joka lahtee nyt illaksi kotiin koiran kanssa, keittelemaan teeta ja katsomaan jotain elokuvaa)

Galway bay

Ainiin, aiemmin sanoin etten ole uskaltanut paastaa Rioa irti, mutta nyt olemme jo pariin kertaan kayneet lenkilla meren rannalla Galway bay:lla. Siella Rio on juossut rantahiekalla pitkasti ja innoissaan! Vain kerran se lahti kauas lokkien peraan, mutta tuli takaisin kun ne menivat veden ylapuolelle.. Riohan ei ole kovin innoissaan tuosta uimisesta, tai vedesta yleensa. Aaltoja se komensi haukkumalla, kun meinasivat sitkeasti ihan tassuille asti tulla.. =)

Senkin voisi viela mainita, etta kylla irlantilaiset kerryt tuntevat. Harva se paiva joku pysahtyy ihailemaan Rioa, kehuu sen turkkia ja sanoo etta se on kaunis. Juuri yksi paiva kaksi naista meidan asuinalueella pysahtyi auton kanssa kyselemaan mista minun kerryni on, kun se on niin kaunis. Heilla oli itsella snautsereita ja sanoivat, etta jos ikina tarvitsen "babysitteria" Riolle, ottavat sen mielellaan hoitoon. Saa nyt nahda oliko se vain puhetta. Ehka tapaan heidat uudelleenkin, koiriahan meidan alueella on paljon, mutta niita ei kylla juuri kavelyteta. Nyt lauantaiaamuna sentaan oli kaksi muutakin koiranomistajaa lahtenyt lenkille.

Taalla on "pentutehtailu" eli huonoissa oloissa pidetyt koirat olleet kovasti otsikoissa, kun kuulemma jouluksi "tuotetaan" paljon pentuja, joita laman takia ei kukaan osta ja sitten farmeilla tappavat niita kuka millakin konstilla, kuulemma tuhansia koiria joulun jalkeen.. Onhan se hieman sama hevosten kanssa, kun jokaisella taalla on joku poni takapihalla. Se sitten saatetaan unohtaa sinne laitumelle itsekseen ilman hoitoa. Toissa yksi tytto kertoi heidan naapurinsa oikein ihmetelleen, kun oli ottanut aikuisen koiran ja jattanyt sen takapihalle, etta miksi se koira haukkuu siella eika viihdy pihalla. Oli ollut aidosti yllattynyt siita, etta koira kaipaa ihmisten seuraa, etenkin jos oli aiemmassa kodissa tottunut olemaan sisalla. No, ajattelemattomia ihmisia on kai jokapaikassa, valitettavasti!

Turvallisesti rutiineja perustamassa

Hetki on mennyt ettei ole paassyt kirjoittamaan, en edelleen ole saanut nettiyhteytta kotiin.. en myoskaan pankkitilia avattua ja muita pienia hallinnollisia hankaluuksia. Eli en ole ehtinyt nettikahvilaan siita syysta, etta sain toita! Kavin haastattelussa ensimmaisella viikolla saarella ja sainkin tyon, joten aloitin haastattelua seuraavasta viikosta eli olen nyt ensimmaisen tyoviikkoni tehnyt. Tyo on vakituinen, kuukausipalkkainen ja kokopaivatoiminen, joten siita saa olla tyytyvainen tassa taloustilanteessa. Joka puolella puhutaan lamasta ja Galwayssakin on kuluneella viikolla uutisoitu useampi yritys, jotka ovat lopettaneet kokonaan toimintansa tai irtisanoneet ison osan henkilostosta.

No, mina tyoskentelen HP Galwaylla, jossa lahinna myydaan ohjelmistolisensseja ja niihin liittyvia oheistuotteita. Myynnin hoitavat paikalliset myyntikonttorit ympari Eurooppaa, mutta mina olen taalla Suomen ja Tanskan myyntikonttoreiden yhteyshenkilo eli hoidan heidan tilauksiaan, laskutuksiaan jne. Ensimmaisen viikon jalkeen ei itseasiassa viela taysin edes tieda mita kaikkea hommaan kuuluu. Kuitenkin olen toissa maanantaista perjantaihin eli kaikki viikonloput ovat vapaita. Ensimmaisen viikon taalla lomailtuani tuntui kuitenkin oudolta, etta toista tullessa on melkein heti pimeaa.. Taalla tulee pimea noin kuuden aikaan illalla. Aamuisin sentaan onneksi saa lahtea valoisammassa kuin Suomen oloissa tahan aikaan.. Eika tama tasta pimene! Eli sellainen aamuhamara on seitseman aikaan, joka kahdeksaan mennessa kirkastuu.

Tanaan on ollut taas normaali irlantilainen syyssaa, sataa vaakasuorassa ja tuulee. Sade itseasiassa alkoi eilen illalla ja onkin satanut lapi yon ja iltapaivaan asti nyt ainakin.. Rio ei tunnu piittaavan sateesta, sita kiinnostaa tarkkailla lehmia ja lampaita taikka vielakin parempaa, jos jossain nakyy hevosia. Se pysahtelee lenkilla ja hyppii kiviaitojen paalle nahdakseen elaimia. On hyvin innoissaan niista. Olen koittanut sille selittaa etteivat ne maatilojen elaimet ole ihan yhta innoissaan terriereista..

Jos jostain pitaa valittaa, niin valitetaan sitten vaikka hevosesta. Sanottakoon kuitenkin ensin, etta on ollut tosi kiva kayda tallilla, siella on monia kivoja ihmisia ja varsinkin pimeassa toiden jalkeen sita tarvitsee jonkin pienen pakon lahteakseen kotoa jonnekin.. Mutta siihen aiheeseen eli en oikein ole tykastynyt hevoseen, silla ratsastaminen on melkoista tyota, niin lihakseton se on ja ollut pitkaan ilman kunnollista ratsastusta. Tallilla on maneesi, mika onkin tallaiseen saahan ihan loistava! Mutta kaksi ulkokenttaa eivat ole valaistuja, joten maneesissa on iltaisin melkoinen kuhina. Yleensa seitsemalta alkavat estetunnit, joten sinne ei voi menna pariin tuntiin lainkaan.. Mun tyoaikojen kanssa tuota on hankala sovittaa. Ja hevoset eivat paase ulkoilemaan taikka liikkumaan elleivat omistajat (tai vuokraajat minun tapauksessani) kay tallilla eli joka paiva pitaisi paasta hevosta liikuttamaan. Hieman olen siis turhautunut tahan paivittaiseen vaatimukseen, joka arkisin on hankalaa.. Olen sopinut vuokrasta viela kaksi viikkoa eteenpain, joten sen verran taidan viela hevosta ratsastella jokainen paiva, mutta taitaa jaada se vuokraaminen sitten siihen. Ainakin talla kertaa.. Kyllahan taalla hevosia ja talleja riittaa.